Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

maanantai 29. elokuuta 2011

Suihkugeeliä ja muita herkkuja

Sunnuntaina riemastutimme Ponnaria heti aamusta. Kävimme varkaissa kylppärissä ja viipotin pitkin kämppää suikugeelipullo suussani. Pullo oli tietenkin niin päin että geeli pääsi valumaan lattialle, ei kai se muuten olisi ollut hauskaa? Iloisen vihreää geelivanaa seurasi siivouspartio nimeltään Angus.. Vaikea uskoa että suihkugeeli maistuisi hyvältä mutta ehkäpä Angus on asiasta toista mieltä. Ponnari nappasi uuden lelumme törkeästi parempaan talteen ja alkoi pestä lattioita. Ei ollut maailman tyytyväisin ilme Ponnarin naamalla ei..
Iltapäivällä pakkauduimme autoon ja hurautimme Nakkilaan. Matkalla nappasimme Minskin kyytiin ja Angus teki kaikkensa päästäkseen verkon läpi takapenkille tervehtimään kummitätiään. Perille päästyämme alkoi melkoinen pyörinä ja hyörinä kun me molemmat kiepuimme Minskin jaloissa. Rappuset Nakkilaan mentiin kiitolaukkaa eikä vauhti vähentynyt sisälle päästyämmekään. Kun Nakkilan Isäntä ja Emäntä oli tervehditty, maltoimme hiukan rauhoittaa menoamme. Ihmisten syödessä meitsi asemoitui pöydän alle toivomaan että joku kömpelys pudottaisi vahingossa ruokaa, Angus taas jäi päivystämään Nakkilan Emännän tuolin taa. Kerjäämisestä ei herunut palkkaa ja pöydän allakin oli kovin hiljaista, huono saalis. Onneksi saimme murkinaa ihmisten syötyä ja hiukan herkkujakin.
Kahvittelun jälkeen Minski avasi salaisen herkkupurkin ja syötti meille vielä hiukan nameja emmekä luonnollisestikaan laittaneet hanttiin.
Slurps mikä sunnuntai!

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Ilmeisesti pojat olivat sitä mieltä että ponnarin on aika pestä lattiat :)
tuli mieleen tästä, että kun kesällä pesin koirat, ja sain kuningasidean että vaahdotan molemmat ensin, ja sitten virutan ne vuorotellen... kun virutin titoa petunia avasi pesuhuoneen oven ja karkasi, ja juoksi pitkin kämppää välillä kierien lattioilla ja hangaten vaahtoa pois itsestään :) ilmeisesti sekin meinasi auttaa mua vaahdottamalla lattiat valmiiksi luutuamista varten :)

Unto kirjoitti...

Onhan se ihan kätevää että vinkataan hienovaraisesti että ois aika luututa noita lattioita...