Niin, käväisimme Jalasjärvellä ihka ensimmäistä kertaa. Jalasjärvellä on Minskin ranchi ja tällä kertaa siellä hääri Nakkilan Emäntä saapuessamme paikalle. Siinä sitä riitti nuuskimista ihan uusissa paikoissa, niin sisällä kuin ulkonakin. Nukuimme molemmat Nakkilan Emännän jaloissa tai vieressä. Angus innostui pulikoimaan ojissa ja sai sellaisia vesihirviön hepuleita että pari kertaa Ponnari meinasi seurata kaveria ojaan..
Pihalle viritettiin sellainen juoksuvaijeri ja vaijeriin kiinnitettiin Angus. Meitsi sai pampparoida vapaana koska meitsillä ei ollut minkäänlaista tarvetta lähteä pihasta. Miksi kukaan lähtisi pois mahdollisten herkkujen luota? Leikimme ulkona palloilla, frisbeillä, risuilla ja kävyillä. Kaikkein parasta oli hakea muuratusta grillistä sytykkeitä ja levitellä ne ympäri pihaa : )Leikkimisen ohella olin apurina pihahommissa; nappasin pihalta jonkun kuopsuttimen, iskin sen maahan pystyyn ja aloin järsiä puista kahvaa.. Kai sekin voidaan auttamiseksi laskea?
Yhdellä kävelylenkillä Nakkilan Emäntä bongasi metsässä jotain keltaista ja lähti katsomaan olisiko siellä piilossa kantarelleja. Olihan siellä, ihan hirmuinen esiintymä. Odottelimme Ponnarin kanssa kun Nakkilan Emäntä keräsi herkut talteen ja pulikoimme isossa ojassa ihan huolella. Kantarellisaalis oli valtaisa ja me pojat haisimme ojassa plutaamisen jälkeen ihan lehmän jätöksiltä. Meillä ei siis ollut asiaa sisälle ennen suihkua. Prrh, letkupesu ei ollut Anguksen mieleen yhtään ja kaveri yrittikin pakoilla vettä parhaansa mukaan. On se kumma miten ojan likainen vesi viehättää mutta letkusta tuleva puhdas vesi ei.
Pari päivää lekoteltuamme Paidannevalla pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Matkalla pysähdyimme ulkoilemaan ja näimme aitauksessa kaksi alpakkaa. Angus oli otuksista ihan täpinöissään ja toista alpakkaa kiinnosti kovasti näin komeat kaverit: )
Kylässä on kivaa mutta kotona parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti