
Sitten kylään tulikin Ponnarin kaveri Inka, ihan uusi tuttavuus meille. Inka ei varsinaisesti pelkää isoja koiria, arastelee pikemminkin. Onneksi Inkkari on aikoinaan tutustunut Untoon ja tiesi siis ennalta että me ruttupäät ollaan herttaista ja lempeää väkeä. Sylikoiramaisuuskaan ei tullut yllätyksenä : ) Kiepuimme hiukan Inkkarin jaloissa ja kiipesimme syliin, motitimme myös Inkan sohvalle väliimme.

Inkan lähdettyä kotiin olikin aika hiukan ulkoilla. Pitkää reissua ei tehty, oli niin kuuma että Angus läähätti menemään kuin kovemmankin juoksemisen jälkeen ja meitsi kaitapääkin läähätti melkein tahdissa.
Sisälle tultuamme söimme ja olimme juuri menossa Anguksen kanssa pienille tirsoille kun ovisummeri pärähti soimaan. Päivän viimeinen vieras, Ville, se siellä soitteli. Ville on Parran kaveri jo ala-asteelta tai ainakin tosi pitkän ajan takaa. Ville oli puoli vuotta kiertämässä maailmaa ja tuli kertomaan Parralle hiukan kuulumisia. Ville olikin päivän kolmas ihan uusi tuttavuus, melkoinen saldo yhdelle sunnuntaille.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti