Nynnelin luota ajaa hurautimme Minskilään ja me pojat jäimmekin sinne. Ponnari halusi siivota rauhassa ja onneksi Minski ottaa meidät mieluusti hoitoon. Olimme kävelyllä ja teimme koirapuiston ohimarssin. Itse puisto oli täynnä kaikenlaisia pieniä räksyttäviä tyyppejä joten emme viitsineet poiketa sinne. Eikä sitä kuumalla ilmalla paljon jaksaisi juostakaan. Ulkoilun jälkeen olikin oiva hetki ottaa pienet nokoset ja nokosten jälkeen saimme nahkaluut pureskeltaviksi ja annoin Anguksen jopa syödä luutaan ihan rauhassa. Yleensähän meitsin on pakko hiukan härkkiä ja varastaa Anguksen luu. Noissa tilanteissa Angus vaan rauhallisesti hakee meitsin luun ja asettuu syömään sitä.
Meitsikin on hiukan päässyt ujoudestaan tehdä asioita muualla kuin kotikulmilla. Reippaana poikana jäin kykkimään keskelle autotietä asioiden tekoon. Siinä oli Minskillä tekemistä että sai jätökset kerättyä ja pidettyä meidät riekkuapinat kurissa jäämättä auton alle.
Ai niin, Minski oli ostanut uudet ruokakupitkin. Oli meinannut tyttö villiintyä kaupassa ja ostaa yhden jokaista väriä mutta sai kuitenkin hillittyä itsensä : )
Nyt kelpaa syödä ja juoda kun on Ferrarin punainen ja musta metallikippo liukuesteillä.
Ponnari tuli hakemaan meitä iltasella kotiin ja päästyämme kotiovesta sisään, seisahduimme molemmat eteiseen kuin naulittuna. Lieneekö ollut sohvanpesuaineen vai minkä haju joka sai meidät epäilemään että olimme tulleet väärästä ovesta sisälle. Seisoimme molemmat pitkän tovin kuonot kattoa kohden nuuhkien outoa hajua… Tai sitten se oli se puuttuva koiran haju joka sai meidät hämilleen : ) Onneksi ei vaadi paljoa saada taas koti karvaiseksi ja kuolaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti