Toukokuun viimeistä päivää vietettiin helteisissä merkeissä. Hengailimme Ponnarin kanssa ulkona pari tuntia alkuillasta ja nautimme ihanasta auringonpaisteesta. Kuuntelimme koirapillin vinkunaa ja noukimme namit palkaksi siitä että tulimme ääntä kohti. Ei mikään hurjan vaativa temppu mutta sitäkin hyödyllisempi.
Keskiviikkona Ponnari toi kotiin tullessaan kivan tuliaisen, Janetskin. Pääsimme ihan heti ulkoilemaan ja läheisellä hiekkakentällä olikin mielenkiintoista katsottavaa. Toisella puolella kenttää pelattiin jalkapalloa ja toisella puolella olivat kai pienten pelaajien äidit harrastamassa jotain vatsatanssi-zumba-jumppaa. Olisimme katselleet hulinaa mieluusti mutta tytöt halusivat jatkaa matkaa..
Kotona linnoittauduimme Janetskin molemmin puolin sohvalle ja alta aikayksikön oli Janetskin vaatteet yltä päältä kuolassa ja karvassa. Onneksi Janetskiakaan ei moinen hetkauta.
Iltasella lähdimme ajelulle ja pysäköimme Aurajoen rantaan. Rannassa oli melkoinen hulina ja kiinnostuneina seurasimme kaupunkilaisten elämää Partaa odotellessamme. Meitsi oli kuin kala vedessä mutta Angusta taisi hiukan jänskättää aluksi. Nopeasti Anguskin sai kaupungin rytmistä kiinni ja olimme kuin kaupunkilaiskoirat konsanaan Parran päästessä töistä. Yksi tyttö uskaltautui jopa silittelemään meitä ja kehui meitä melkoisiksi komistuksiksi. Tytöllä itsellään oli mopsi kotona ja tyttö väitti, ettei meitä millään tajuaisi koon puolesta niin nuoriksi kuin olemme. Ei se kai ihme ole, Anguksen pää taitaa olla mopsin kokoinen…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti