Antti ja Leevi

Maanantaina meillä kävi päivällä Nakkilan Isäntä kylässä ja olimmekin neljän äijän voimin ulkoilemassa. Nakkilan Isäntä vei Parran mukanaan ja jäimme Anguksen kanssa kaksin odottelemaan Ponnarin kotiutumista töistä. odotellessa oli hyvä ottaa tirsat ja kuorsasimme molemmat vielä Ponnarin tullessa kotiin. Ulkona pääsimme taas eroon irtokarvoista kun Furminaattori lauloi kilpaa lintujen kanssa. Melkoinen pölinä karvaa taas pitkin poikin peltoja. Käppäillessämme kävelytiellä meitä vastaan tuli pieni tyttö äitinsä kanssa. Tyttö pysäytti pyöränsä kohdallemme ja kysyi Ponnarilta minkä nimisiä koiria olemme. Ponnarin kerrottua nimemme tyttö tokaisi näin: Liian vaikeat nimet, minä sanon Antti ja Leevi. Niin, Anguksesta ja Lemmystä tuli siis Antti ja Leevi. Sopiihan sekin, ei se ole niin nuukaa millä nimellä meitä kutsuu. Kunhan ei ihan törkeillä nimityksillä aleta kutsua : )

Harjoittelimme eilen hiukan turhia asioita kun Ponnari yritti opettaa Angusta antamaan tassua ja meitsiä menemään maahan. Harjoitukset jäivät hiukan puolitiehen kun keksimme ottaa painiottelun juuri silloin. Ja muutenkin taitaisi olla fiksuinta opettaa yhtä kaveria kerrallaan ja lukita toinen toiseen huoneeseen..
Parta osti koirapillin ja testasimme sitä Ponnarin kanssa iltalenkillä. Ponnari puhalsi pilliin ja me saimme namit pillin vinkuessa. Olisi ihan näppärää ehdollistua siihen että pillin vinkunasta tulee herkkuja, jos vaikka luoksetulosta tulisi varmempaa tällä tavoin. Toki luoksetuloa on treenattu ilman pilliäkin ja ehkä seitsemänä kertana kymmenestä reagoimme kun meille sanotaan: Täällä!
Ponnari puhalteli pilliin kun olimme keskittyneet käpyihin tai risuihin ja ihan hyvin se pillin kimakka vihellys kiinnitti huomiomme. Eikä ole hankalan iso kapistus mukana kuljetettavaksi. Näillä eväillä siis mennään.