Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Antti ja Leevi

Maanantaina meillä kävi päivällä Nakkilan Isäntä kylässä ja olimmekin neljän äijän voimin ulkoilemassa. Nakkilan Isäntä vei Parran mukanaan ja jäimme Anguksen kanssa kaksin odottelemaan Ponnarin kotiutumista töistä. odotellessa oli hyvä ottaa tirsat ja kuorsasimme molemmat vielä Ponnarin tullessa kotiin. Ulkona pääsimme taas eroon irtokarvoista kun Furminaattori lauloi kilpaa lintujen kanssa. Melkoinen pölinä karvaa taas pitkin poikin peltoja. Käppäillessämme kävelytiellä meitä vastaan tuli pieni tyttö äitinsä kanssa. Tyttö pysäytti pyöränsä kohdallemme ja kysyi Ponnarilta minkä nimisiä koiria olemme. Ponnarin kerrottua nimemme tyttö tokaisi näin: Liian vaikeat nimet, minä sanon Antti ja Leevi. Niin, Anguksesta ja Lemmystä tuli siis Antti ja Leevi. Sopiihan sekin, ei se ole niin nuukaa millä nimellä meitä kutsuu. Kunhan ei ihan törkeillä nimityksillä aleta kutsua : )

Harjoittelimme eilen hiukan turhia asioita kun Ponnari yritti opettaa Angusta antamaan tassua ja meitsiä menemään maahan. Harjoitukset jäivät hiukan puolitiehen kun keksimme ottaa painiottelun juuri silloin. Ja muutenkin taitaisi olla fiksuinta opettaa yhtä kaveria kerrallaan ja lukita toinen toiseen huoneeseen..
Parta osti koirapillin ja testasimme sitä Ponnarin kanssa iltalenkillä. Ponnari puhalsi pilliin ja me saimme namit pillin vinkuessa. Olisi ihan näppärää ehdollistua siihen että pillin vinkunasta tulee herkkuja, jos vaikka luoksetulosta tulisi varmempaa tällä tavoin. Toki luoksetuloa on treenattu ilman pilliäkin ja ehkä seitsemänä kertana kymmenestä reagoimme kun meille sanotaan: Täällä!
Ponnari puhalteli pilliin kun olimme keskittyneet käpyihin tai risuihin ja ihan hyvin se pillin kimakka vihellys kiinnitti huomiomme. Eikä ole hankalan iso kapistus mukana kuljetettavaksi. Näillä eväillä siis mennään.

3 kommenttia:

Minski kirjoitti...

Antti ja Leevi..... :):)... !

Riikka kirjoitti...

Ei nuo suomi-nimetkään hassummalta kuulosta :)

Unknown kirjoitti...

Suomennokset on ihan hyvät ja niitä on hiukan testattukin mutta reaktiota ei pahemmin heru kun huutelee Anttia ja Leeviä :)