Janin ja Jymyn juhannusaatto

Ilma selkeni iltaa kohden ja pääsimme sittenkin lähtemään Annen ja Sdun mökille. Matkaa mökille ei ollut kuin 50 kilsaa joten autossa ei tarvinnut kauaa makoilla kun jo oltiinkin perillä. Kun kurvasimme pihaan siellä meitä olikin vastassa koiratytöt Tytti ja Veera sekä Anne ja Sdu. Pääsimme heti kirmaamaan vapaina ja sitä riemua kestikin sitten pitkälle aamuyöhön asti. Viiletimme ihan ekaksi tutkimaan tilukset Tytin tiukan valvonnan alla. Veeralla oli varvas murtunut mutta hyvin tyttö silti oli oppaana meille kaupunkilaisille. Tontti rajoittuu järveen ja Tytti pulahti uimaan heti rantaan savuttuamme. Angus seurasi perässä ja kahlaili rannassa mutta meitsi jonka tassut ovat ilmeisesti sokerista ei todellakaan mennyt veteen loiskimaan. Hyi yöks!

Kotvasen aikaa tiluksiin tutustuttuamme paikalle saapui Annen veli Timo vaimonsa Päivin kanssa. Päivin ja Anguksen ensimmäinen kohtaaminen oli hieman huono, Päivi on hiukan arka koirien kanssa ja Angus ei kuitenkaan ole rauhallisimmasta tai pienimmästä päästä tätä lajia. Onneksi Angus rauhoittui illan mittaa ja Päivinkin jännitys hälveni niin että kaikki mahtuivat mainiosti samalle pihalle. Timo nappasi kottikärryt ja alkoi tehdä kaikenlaisia askareita ja me Anguksen kanssa lyöttäydyimme heti siihen jengiin. Seurasimme Timoa ja kottikärryjä kuin hait laivaa. Olimme kuulemma hupaisan näköinen seurue : )
Grillin kuumetessa liimauduimme Anguksen kanssa niin lähelle grilliä kuin vain pääsimme. Huumaava tuoksu sai meidät nököttämään paikoillamme kuin tatit ja toivomaan että grillipihtien otteesta lipsahtaisi jotain maahan. Pihtien ote piti mutta saimme silti hiukan maistiaisia, slurps! Keskiyön aikaan kasattiin kokko ja meidät kytkettiin hihnoihin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja hyvä niin, meitsi meinaan ei liekkejä kavahda ja iskinkin itseni makaamaan liekkien ihanaan lämpöön. Kuulemma hivenen epäkoiramaista toimintaa. AI niin, Timo päätti viedä meidät molemmat lurppanaamat kotiinsa Sotkamoon pesäpalloleirille. Anguksen Sotkamonimeksi tuli Jani jonkun superhuippu lukkarin mukaan ja meitsin pesisnimeksi tuli Jymy. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti opetella kesän ajan pesäpalloa ja palata kotiin syksyllä uusia taitojamme esittelemään.
Kahden aikaan aamuyöllä alkoi tulla hiukan uni ja käperryimme Anguksen kanssa kuistille nukkumaan. Kauaa emme ehtineet ulkosalla kuorsata kun jo pääsimme autoon tirsoille ja kotimatkalle. Emme malttaneet lähteä pesäpallokoiriksi Sotkamoon, kotona on kuitenkin niin kivaa. Ihan huippu päivä!