Ihan rättipoikkiväsynyttä sakkia

Juhannuspäivä meni kokonaan akkuja ladaten, oli aattona sen verran rankkaa että meistä ei ollut kuin pikapikaa ulkoilemaan, syömään ja nukkumaan. Ei edes yhtään painimatsia jaksettu ottaa koko päivänä. Totaalinen loikoilupäivä silloin tällöin tekee kai ihan hyvääkin. Aamulenkki oli juuri sen mittainen että saimme molemmat asiamme tehtyä, sitten käänsimmekin heti kuonot takaisin menosuuntaan emmekä suostuneet ottamaan enää askeltakaan muualle kuin kotiin päin. Ei siinä paljoa auttanut Ponnarin taistella kahta jästipäätä vastaan : )

Unohtui kertoa aatosta se, että teimme tuttavuutta Annen jättiläiskanin kanssa. Pupu oli isompi kuin kissa ja tassujen koko oli ihan hillitön. Kun huomasimme kanin aitauksessaan olimme heti menossa hieromaan tuttavuutta mutta pupua ei paljon tällaiset pojat kiinnostaneet. Pupu loikki sisälle koppiinsa ja piti sellaisen rumpusoolon takajaloillaan että jäimme molemmat pää kenossa kuuntelemaan moista kalabaliikkia. Aikamoinen otus! Toinen aaton kiinnostava tuttavuus oli Sdun mopo. Meitä poikia kiinnostaa sellaiset äijämäiset menopelit : )