Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Porkkanavarkaissa

Maanantaina nautiskeltiin taas Parran vapaapäivästä äijien kesken. Ponnarin tullessa kotiin sohvalta löytyi pari unista ukkoa Parran jaloista. Angus nosti sentään hiukan päätään mutta meitsi jatkoi vaan unia. Ehtii sitä tervehtiä myöhemminkin…
Leluilla on nykyään hiukan huonommat ajat kun meitsille on tullut pienimuotoinen tuhoamisvimma. Vimma alkoi reilu viikko sitten eikä loppua taida vielä olla näkyvissä.
Melkein päivittäin otan jonkun lelun, asettelen sen hyvin etutassujen väliin ja keskityn totaaliseen tuhoamiseen. Toinen tuhoamisasento on seistä etutassut lelun päällä ja sitten repiä ja raastaa ihan täysillä. Viivin pesueelta lentokentällä saatu tähti on ihan sökö, samoin Unton vauvalelu joka tuli Unton mukana uuteen kotiin Sadulta. Ankka sanoi räts, samoin Minskiltä saatu nalle. KattiMatti sinnittelee vielä jotenkin kasassa mutta ei kyllä kauaa. On kai parempi kuitenkin tuhota leluja kuin muita esineitä?
Tiistaina menimme Ponnarin kanssa sen saman lenkin kuin Open kanssa männä viikolla. Pellolla intouduimme ottamaan pienet painit ja hyppäsimme molemmat samaan aikaan toisiamme päin. Rintakehät kumahtivat vastakkain melkoisella voimalla ja meitsi lensi ihan mukkelis makkelis selälleen maahan. Angus on kuitenkin parikymmentä kiloa raskaampi meitsiä, ei ihme että muksahdin maahan. Ponnari oli vaikuttunut hienosta chest bumpistamme ja sanoi että meillä on aika äijä meininki. Olen onneksi niin vikkelä liikkeissäni että pääsin kostamaan Angukselle ennen kuin Angus tajusi pitää meitsin maassa. Ohikulkijat katsovat välillä painiamme kauhuissaan ja luulevat hölmöt että tappelemme. Eivät ole tainneet tottua koirapoikien rajuhkoihin leikkeihin.
Tiistaina teimme tiimityöskentelynä hiukan myös kepposia. Ponnari kuori porkkanoita ja jätti ne keittiön työpöydälle odottamaan jatkokäsittelyä. Ponnarin kadotessa jonnekin tekemään kai jotain, Angus kävi tönäisemässä porkkanoita alas pöydältä ja meitsi kuljetti porkkanat turvaan. Ponnarin palatessa keittiöön rouskutimme molemmat omaa porkkanaamme tyytyväisinä sohvalla. Ihan ekaksi saimme häädön sohvalta koska siellä ei saa syödä ja sitten saimme pari moitetta. Ponnarin pilkkoessa kaalia Angus yritti käydä pöllimässä vielä yhden porkkanan mutta ei onnistunut. Kolttospojat kuittaavat ja suunnittelevat seuraavaa keppostelua.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

:) ihania porkkanavarkaita teillä ja vielä kehtasivat mennä niitä sohvalle rouskuttamaan :)

Unknown kirjoitti...

Melko härskiä touhua joo.. Mutta onneksi eivät pöllineet mitään vaarallista, melko terveellinen ryöstöretki :)