Minskilässä

Keskiviikkona oli taas ihan huippua kun päästiin Minskilään hoitoon! Ponnari haki meidät töiden jälkeen kotoa ja ajaa hurautimme Minskin luo. Angus ei ollut aiemmin Minskin luona käynytkään joten hoitelin hiukan oppaan hommia ja kerroin mistä mitäkin löytyy. Ihan ekaksi näytin paikan jossa säilytetään kaikkia herkullisia luita ja muita nameja. Lelutkin löytyivät heti ja Minski oli vienyt olohuoneesta pöydän pois painitilan maksimoimiseksi : ) Tartuimme heti samaan leluun ja siitä se painiminen sitten lähti… Ponnarin lähtiessä angus leikki lelulla yksinään ja meitsi istui yläkertaan vievillä portailla pää ikkunan raossa. Istuin oikein kauniisti takajalat ristissä ja etutassut ikkunalaudalla.
Peuhasimme lelujen kanssa, kävimme tonttumäellä ja etanapellolla ja nautimme herkuista. On ihan parasta olla hoidossa Minskilässä. Viipotimme myös tutustumaan yläkertaan mutta kun tuli aika lähteä takaisin alas, iski tenkkapoo. Angus tuli rappuset puoleen väliin saakka, mutta rappusten tehdessä kurvin, pysähtyi Anguksen matka. Yritin näyttää mallia miten siitä kurvista mennään mutta Angus meni vaan takaisin ylös eikä halunnut tulla enää alas. Parran ja Ponnarin tultua Iso A pysytteli edelleen sitkeästi yläkerrassa, ei auttanut kuin tehdä suunnitelma Anguksen pelastamiseksi. Parta pyysi Minskiltä muutaman siivun kinkkua ja lähti pelastusmieheksi. Hetken päästä olohuoneeseen tulla pölmähti hiukan läähättävä Angus ja operaatiossa onnistunut Parta. Jee! Mutkan jälkeisen osuuden rapuista Angus tuli turvallisesti Parran sylissä, muu osuus taittui kinkun hajua seuraten ihan omilla jaloilla. Saattaa olla että Angus pysyy vastaisuudessa alakerran puolella : ) Paitsi jos saan Anguksen oppimaan miten niistä portaista oikein kuljetaan…