Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 26. toukokuuta 2011

Onnea Minskille!


Keskiviikkona ei tapahtunut kummempia. Hengailimme Parran kanssa kotona melkein kolmeen ja Parran lähdettyä töihin otimme tupsluurit. Ponnarilla oli joku meno ja tyyppi kotiutui vasta kasin jälkeen. Sitten vedeltiin ruokaa naamaan ja lähdettiin ulos. Tai ei nyt suoraan heti ruuan jälkeen, hetken odottelimme ja annoimme ruuan hiukan laskeutua. Ettei vaan tulisi sitä mahalaukun kiertymää. Käppäilimme rauhallisesti nautiskellen ja me pojat käpyjä syöden. Eilisellä lenkillä tuli ehkä enkat käpyjen syönnissä, koko ajan jommankumman suu kävi ja kuului hirveää rouskutusta. Jos ei kuulemma meno muutu niin saadaan Anguksen kanssa kuonokopat estämään kaikenlainen rouskuttelu. Saas katsoa viitsitäänkö lopettaa..
Ponnari pysähtyi pellolle furminoimaan meidät molemmat ja pian ilman täytti melkoinen karvojen pölinä. Angukselta irtoaa nyt sellaista ihan höttänää vauvojen karvaa ja se näyttää hiukan voikukkien hahtuvilta. Meitsi yritti aikansa kuluksi metsästellä höytyviä mutta älytön hihna pysäytti aikeeni. Pöh!
Kun olimme juuri tulossa kotipihalle niin bongasimme tutun auton huristamassa mäkeä alas. Partahan se sieltä tuli ylläri kyydissään. Illan yllätys oli Jonttu ja ihan ensi töikseen Angus kuolasti Jontun takin ja housut ja laukun ja ja ja… Onneksi Jonttu ei ollut moisesta moksiskaan, sanoi vain että pesemällä se kuola pois lähtee : ) Saatoimme Jontun vielä kotiin ja sitten palasimme koko lauma kotiin. Kotona otimme vielä pienet painit ennen unia ja hengailimme sohvalla rapsutuksista nauttien.
Sen pituinen se.

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Jontulla on NIIIIIIN oikea asenne :)
Meillä on onneksi karvanlähdöt oli tälle keväälle, ja furminointia ei ole tarvinnu suorittaa aikoihin...

Unto kirjoitti...

Joo, Jontulla on asenne kohdillaan ja on niin menettänyt sydämensä pojille ettei taida paljon mikään niiden tekemä haitata :) 2 pentukarvaa lähdettävää koiraa on kyllä melkoinen paketti, joka päivä pitäisi imuroida jos ei halua kahlata nilkkoja myöden karvapalloissa..