Keskiviikkona Ponnarin tullessa kotiin samalla oven avauksella meille tuli meitsin kummitäti Ope. Ope tuli katsomaan hoitopoikaamme Angusta ja tietenkin myös minua. Lähdimme kävelylle ja Opelle iskettiin heti meitsin remmi käteen. Käppäilimme hetken matkaa tien pientareella ja sitten kurvasimme pellolle. Pellolta pääsimme metsikköön ja sieltä ojien ja muiden ylityksen kautta takaisin tielle. Tosi kiva uusi reitti, tuonne pitää mennä kyllä uudestaankin. Kuulin toisella korvalla juttua jostain näköalatornista joka on lähistöllä, katsotaan josko seuraavilla treffeillä päästäisiin vaikka sinne :)
Ulkoilun jälkeen pistimme pystyyn sellaisen hulabaloon että huh! Ensin juoksimme ja hypimme sohvan lähistöllä niin että Ponnari sai melkoiset raapaleet jalkoihinsa kun emme huomanneet sohvalla istuskelevaa Ponnaria ajoissa ja otimme hiukan ponnistusapua Ponnarin jaloista. Menoa hiukan rauhoitettiin ja loikimmekin jatkamaan hulabalointia eteiseen. Hetken päästä Ponnari kuuli melkoisen rysäyksen ja nokkela tyttönä päätteli että eteisen ainoa huonekalu se siellä taisi kaatua. Jeps, näin kävi. Eteisen lipasto makasi kyljellään lattialla. Kaatuessaan puu oli joutunut antamaan periksi kiinnitysruuveille ja lattialla oli iloinen sekamelska laatikoissa olleita ryjiä. Saipa Ponnarikin jotain iltapuhdetta etsiessään tavaroille uudet säilytyspaikat :) Ja rymsteerauksen syy on tietenkin Ope, joka villitsi meidät ihan kaistapäiksi. Eihän me nyt muuten…
3 kommenttia:
Mä olenkin ihmetellyt, kun ei oppilaat pysy rauhallisina, mutta kun sekin varmaan sitten johtuu musta. Voi mua!
Kiitos kuitenkin kävelyseurasta, otetaanpa uudelleen jossain vaiheessa.
teille pitää hankkia rautainen lipasto eteiseen :)
Ope on sellainen villitsijä että oksat pois :)
Ja joo, rautaiset huonekalut pulteilla seinään kiinni niin eiköhän kestä tätäkin menoa :)
Lähetä kommentti