että olin Laskiaissunnuntaina laskemassa mäkeä.
Ponnari nappasi aamulenkillä meitsin syliinsä ja laskimme pyllyliukua pienen mäen alas. Mäenlaskun jälkeen riehaannuin vauhdista ja loikin sellaisia hassuja, hiukan varsamaisia loikkia. Nousin ensin takajaloilleni etujalat ilmaa haroen ja hiukan ennen etujalkojen laskemista maahan pukkihypytin takaosani ilmaan. Hassun näköistä poukkoilua : )
Maanantaina hengailin Parran kanssa kotona, kävin Ponnarin kanssa hiukan ajelulla ja ulkoilin. Ja sain maistiaisiksi kanansiiven., nam! Seisomista on harjoiteltu lisää, samoin kärsivällisyyttä sen suhteen, että ruokaa ei saa ottaa kupista ennen kuin on lupa. Eikä hihnakaan lähde kaulasta ennen kuin istuu. Hirveästi kaikkia sääntöjä, olisi paljon helpompaa elellä kuin pellossa.. Ponnarikin muuten löysi yksi yö sängystä maailman parhaan selän lämmittäjän, meitsin. Parta ei vielä ollut nukkumassa ja ovelana poikana hiivin ihan hipi hiljaa sänkyyn, selkä Ponnarin selkää vasten. Saas katsoa koska tyypit pystyttävät aidan sänkynsä ympärille…
Olemme aika monta kertaa törmänneet pieneen, pörröiseen ja valkoiseen koiraan ulkona. Koira on pelännyt isoja koiria sotkeennuttuaan kerran saksanpaimenkoiran remmiin niin että roikkui raukka ilmassa. Aluksi pieni pörrökäs arasteli meitsiä mutta ei enää. Olen koikkeloinnillani vakuuttanut pörrökkään vaarattomuudestani ja nyt leikimme aina hiukan tavatessamme. Ja samassa talossa asuvan mäyräkoiran kanssa pussaan aina kun näemme. Se on meidän juttu. Muuten ulkona mennään koirien ohi turhia pysähtelemättä. Hyvä että on pari leikkikaveria jos iskee hillitön leikkimisen vimma : )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti