Parta kutsuu minua tuollaisella oudolla nimellä, meitsi ei kyllä tiedä että mikä se tuollainen turnipsi on. Ehkä sen on pakosti tarkoitettava toisinaan rasavilliä koiranpentua joka kiipeää sänkyyn aina kun ihmisten silmä välttää. Noin sen on oltava! Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että herätessään Parta löytää selkänsä takaa reilut 20 kiloa unista koiraa. Olen oppinut tunnistamaan kotiutuvan Ponnarin mekkaloinnin niin ajoissa, että olen ehtinyt hypätä sängystä alas ennen ulko-oven avautumista. Enää pitäisi oppia ennustamaan Parran herääminen niin en jäisi kiinni sängyssä makoilusta : )Perjantaina kun harjoittelin taas sitä seisoskelua niin Ponnari huomasi asiassa tapahtuneen kehitystä. Jaksoin seistä paikallani venkoilematta ja tuijottaa namikättä hievahtamatta! En edes koittanut hypähtää namikäden suuntaan vaan kiltisti odottelin että Ponnari saa sanottua seiso, nami ja lopuksi annettua sen namin meitsille. Ulkoillessa kiipeilin lumikinoksilla ja muutaman kerran tein hurjan loikan takaisin kävelytielle ja näytin kuulemma ihan liito-oravalta. No varmasti joo kun etutassut olivat suoraan eteenpäin, takajalat suorina taaksepäin ja korvat sekä paria numeroa liian iso nahkani lepattivat menemään. Kuvassa on muuten tavallinen orava jonkun kunnostautuneen kuvaajan tallentamana, netti ei kertonut kuvaajan nimeä..
Lauantaina aamulenkin ja – palan jälkeen jäin nauttimaan omasta seurastani muutamaksi tunniksi. Parta lähti töihin ja Ponnari kylille hoitelemaan jotain juttuja. Mikäs siinä koiranpennun ollessa, tein peitoista sänkyyn mukavan pesän ja raahasin varmuudeksi hiukan evästäkin sänkyyn. Parta ja Ponnari alkavat uskoa, että olen menetetty tapaus sängyn, tai paremminkin sieltä pois pysymisen, suhteen. Untollahan ei aikanaan ollut lupaa sänkyyn mennä mutta pienenä koltiaisena makkarissa ollessaan taisi Unikamelikin sängyssä viihtyä. Ja hiukan isompana Unski avasi makkarin oven ollessaan yksin kotona mutta ei koskaan jäänyt kiinni sängyssä olosta. Tosin sängystä taisi löytyä useamman kerran noin 60 kiloisen koiruuden kokoinen painauma : )Lauantaina olimme iltalenkillä koko porukan voimin ja jotenkin energisyyteni painottuu iltaselle. Hyppiä loikin menemään minkä kerkesin ja koitin taas syödä joka ainoan risun, kepin, roskan ja kiven jotka tielleni osuivat. Koskakohan hihnan toisessa päässä olijat ymmärtävät lopettaa harrastukseni estelemisen…
Sunnuntaina tein tuttavuutta hassun laitteen kanssa. Se oli sellainen keltainen härveli ja kun Ponnari painoi kahvasta siitä tuli hurjan paljon höyryä. Seurasin innoissani kun Ponnari lykki härveliä pitkin lattioita ja yritin päästä leikkimään vempeleen kanssa mutta kuuma höyry torppasi aikeeni. Laite on kuulemma höyrypesuri ja operaatio oli lattioiden perusteellisempi pesu.Iltapäivällä meille tuli kylään Parran sisko Minski. Minskiä jaksoi hämmästyttää rauhallinen tervehtimiseni joka johtui kyllä osittain siitä, että vahdin silmä kovana Ponnarin leipomista.. Vaikka kuinka odotin, ei muffinssitaikinaa tippunut lattialle. Pöh! Sain onneksi pienen maistiaisen taikinaa Parralta : ) Minski toi meitsille jotain herkkuja ja vetäydyinkin sänkyyni pöydän alle nauttimaan tuliaisista. Slurps!
Lähdin Parran kanssa heittämään Minskiä kotiin ja samalla ulkoilin tyyppien kanssa reippaan lenkin. Kotona olikin aika ottaa tupsluurit kaiken ohjelman jälkeen. Ei ole sohvatorkkujen voittanutta : )
Illalla pääsin vielä yhdelle retkelle. Ponnari lähti viemään partaa kylille ja tietysti lähdin mukaan. Jätimme auton kauppatorin parkkiin ja kävelimme muutaman kymmenen metriä ja päädyimme Whisky Barin ovelle. Siellä tutustuin Parran pariin kaveriin ja yksi partaniekka, Stefu, lupasi vihkiyttää meitsin saunomisen saloihin. Toinen Parran kaveri, Pete, taas olisi halunnut minut omaksi koirakseen. Sanomattakin lienee selvä, että nuo tyypit olivat varsin vaikuttuneita nimestäni. Tuon baarin asiakaskunta kun melkein poikkeuksetta tykkää esikuvani Lemmy Kilmisterin musiikista : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti