Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Sorkkien kopinaa


Kävimme hiukan herkkukaupassa maanantaina. Mukaan tarttui pari siansorkkaa, purkki verta ja possun rustoluita. Veri meni pakastimeen odottelemaan verijäljen tekoa mutta sellaisen ruston palan sain heti maistiaisiksi. Ei voi kuin sano N A M ! Rustoluun ainoa huono puoli oli se, että se katosi ihan vilauksessa parempiin suihin. Onneksi niitä on lisää. Siansorkka oli myös herkkua, tosin sen kanssa saikin painia jo hiukan pidemmän tovin. Järsin sorkkaa pitkin päivää ja jämät nappasin yöpalaksi mukaan makkariin :)
Kyllä kelpaa olla meitsi!
Parralla oli taas tiistaikin vapaa, eli ei ole taas 4 päivään tarvinnut olla yksin kotona. Takatalvi iski oikein kunnolla ja ulkoilut onkin hoidettu räntä- tai lumisateessa ja maakin on taas ihan valkoinen. Lumi on kivaa mutta kevätkin olisi ihan tervetullut.
Tassun ja toisen antaminen on ihan hanskassa, seuraavaksi kuulemma opin mitä pitää tehdä, jos joku sanoo maahan. Kuulostaa jännältä..
Näyttelyn numerolappukin tuli postissa ja kisaan numerolla 1. Toivottavasti järjestysnumero on enteellinen. Ponnari tosin sanoo että olen sellainen vimpula ettei minua kukaan pysty arvostelemaan, seisoessakin pitää kääntyillä ja venkoilla ja olla ihan mutkalla. No, kokemustahan sieltä Lohjalta lähdetäänkin hakemaan.
Lumimyräkkä kutsuu, se on heippis!

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

verijälki on huippu harrastus, ja siinä lähtee ylimääräiset energiat :)

Unto kirjoitti...

Lumen sulamista metsässä odotellessa.. Verijäljestä on kuultu niin paljon hyviä kokemuksia että pitäähän sitä ainakin koittaa :)