Houdini in the house ja surullinen uutinen

Keskiviikkona kipitin olohuoneesta iloisesti häntää heiluttaen Ponnaria vastaan eteiseen. Olohuoneesta? Kyllä. Parta oli lähtenyt muutamaa tuntia aiemmin töihin ja jättänyt minut normaalisti makkariin portin taakse ja yleensä tervehdinkin Ponnaria sängyssä istuen. Alkoi kyllästyttää se makuuhuoneessa kökkiminen ja nokkelana poikana onnistuin hivuttamaan porttia sen verran irti oviaukosta että portin ovi aukesi ja pääsin makkarista ulos. Onneksi tyypit ovat tottuneet nokkeliin ruttunaamoihin jotka availevat ovia, aukesivatpa ne mihin suuntaan tahansa.

Iltasella kuului suru-uutisia kun Viivin pesueen Oili-Oivallinen, Bullgrin's Charmed One, nukkui pois. Vilkasta, kaunista, valloittavaa ja ihanaa tyttöä tulee ikävä. Suuren surun hetkellä ei ole sellaisia sanoja, jotka tuntuisivat riittäviltä. Sanoista on moneksi mutta näissä kohdissa sanat pettävät. Aina.
Viivin ja Lassin laumalle ei voi kuin toivoa voimia. Oilin tassunjälki pysyy sydämissä aina.

Lohdutin parhaani mukaan kun surullinen Ponnari muisteli Bufferia, Untoa ja Oilia. Onneksi kolmikolla on toisensa. Seuraava lainaus on Viivin blogista, samoin Oilin kuva.
”Buffer, Unto ja Oili...
Buffer-äiti pitää kuria ja Unto opettaa kaikki uudet pilven hattaroiden metkut. Oililla on hyvä paikka siellä minne mennä, ihanassa seurassa.”