Keskiviikkona tuiversi hillitön tuuli joka sai korvat lepattamaan. Ulkona kuului kaikkia hassuja ääniä kun lipputankojen narut piiskasivat lipputankoja, koivun osittain irronnut kuori fläpätti vasten puun runkoa ja isojen puiden oksat nitisivät. Oli siinä ulkona ihmeteltävä kerrakseen. Varsinkin koivun kuoren fläpätys kiinnosti, oli pakko loikkia lumipenkkaan katselemaan että mistä se ääni oikein tulee. Tuulesta huolimatta maltoin harjoitella seisomista ulkonakin ja mallikkaasti sujuu. Tosin tässä vaiheessa palkinto tulee jo pelkästään siitä, että seison paikallani. Ei puhettakaan mistään jalkojen asettelusta tai muusta hifistelystä. Ponnari jättää suosiolla ne hommat niille, jotka asian hallitsevat. Eli Viiville ja Sadulle : )Olen oppinut myös kiertämään lampputolpat ja muut vastaan tulevat esteet. Eilenkin olin väärällä puolella tolppaa ja kun Ponnari sanoi kierrä, niin otin askeleen taaksepäin ja tulin tolpan toiselta puolelta. Hyvä meitsi! Siinä se sitten onkin, ne asiat jotka Ponnari osaa koiralle opettaa. Seisominen ja kiertäminen. Kukahan opettaisi meitsille muita juttuja?
Illalla oli vuorossa kynsien leikkuu ja pikasuihku. Parta nappasi meitsin mukaansa kylppäriin ja pesi tassut sekä mahan. Haisin kuulemma hiukan pissatassulta : ) Puhtaana oli kiva kömpiä sohvalle kuivattelemaan Parran kainaloon. Jossain vaiheessa siirryin nukkumaan pää Ponnarin jalan päällä enkä herännyt ennen kuin piti kömpiä makuuhuoneeseen.
Rankkaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti