Röyhkimys

Hurjaakin hurjempi namien metsästäjä.

Torstaina olikin röyhkeä ryökäle : )
Aamuisin kun Ponnari lähtee töihin niin me ukkeli, Parta ja minä siis, jäämme vielä jatkamaan uniamme hetkeksi. Yleensä Parta herää ennen kellon soittoa siihen, että kolistelen häkissä luun kanssa tai puuhaan muita juttuja kun ei enää nukuta. Torstaina Parta kuitenkin heräsi vasta kellon tuuttaukseen ja ihmetteli miksei lattialta kuulu mitään tuhinaa tai kripsutusta. Ei kai kuulunut ei kun olin kiivennyt Ponnarin puolelle sänkyyn ja nukuin kiltisti selkä Parran selkää vasten. Ensireaktio Parralta oli nauru ja heti sen jälkeen meitsi nostettiin alas. Jos sängyssä on kerran tilaa, niin miksei sitä saisi käyttää? En tajua.
Torstaina Ponnarin kotiutuessa lähdimme ulos ja menimme metsään. Olin ensimmäistä kertaa metsikössä ja sielläpä olikin jännää. Risuja joka puolella, ihan aarreaitta siis tällaiselle rikkaimurille joka tuppaa aina kulkemaan joku tikku suussa. Metsikössä kuului tirpusten sirkutusta, maa oli täynnä jänisten ja muiden ötököiden jälkiä ja uutisia oli joka puun juurella. Metsässä meni muutama polku ja pysyttelimme niillä, polkujen vieressä lumi oli niin upottavaa että etenemisestä ei tullut oikein mitään. Pitkää kieppiä emme tehneet mutta nyt on metsikkö korkattu. Kotona ja ulkona harjoiteltiin taas seisomista sekä istumista. Pitää kuulemma olla häiriötekijöitä että tottuisin käyttäytymään erilaisissa tilanteissa. Ihan fiksua :)
Iltalenkillä kävimme koko lauman voimin ja on kuulkaa kiva kun iltakin oli niin leuto että ulkona tarkeni ilman ihmeempiä varusteita. Ulkoilun jälkeen kelpasi kiivetä sohvalle keräksi ja pistää kuorsaten.