Jättämistä ja joutenoloa

Lauantaina laiskoteltiin. Tai siis meitsi ja Ponnari laiskotteli ja Parta oli töissä. Jatkettiin jätä-sanan käyttöä ulkona ja homma toimii hyvin. Tosin olen niin laskelmoiva ja ahne, että keksin nopeasti miten lisätä nakkien saantia. Nappaan kepin suuhun, Ponnari sanoo jätä. Pudotan kepin, Ponnari sanoo nami ja antaa meitsille namin. Nappaan saman kepin uudestaan suuhun, Ponnari sanoo jätä ja niin edelleen. Nyt Ponnari antaa namin sen verran kauempana pudotetusta kepistä, etten voi käyttää samaa kräkiä kahta kertaa. Hyvin opitusta jutusta sain palkinnoksi pakastimesta herkullisen luun. Tosin tästä seurasi uutta opettelua. Olen tähän asti syönyt kaikki herkut omassa sängyssäni pöydän alla. Nyt kuitenkin olen alkanut hilaamaan herkkuja sohvalle. Perjantaina Parta heitti syömäni nahkaluun sen sata kertaa pois sohvalta mutta aina silmän välttäessä roudasin luun takaisin sohvalle. Lauantaina sama juttu. Täällä käydään tahtojen taistoa siis siitä, saako sohvalla syödä vai ei. Kaksi yhtä vastaan on aika epäreilu taistelu mutta meitsi ei niin helposti luovuta. Katsotaan miten tässä käy : )
Lauantaina kävin ekaa kertaa kävellen tuossa naapurikaupungin puolella ja heti kun paikka oli uusi, muuttui askelten rytmi enemmän tepasteluksi. Parta nimittää sitä dandy boy kävelyksi. Tepastellessa jalat nousevat korkeammalle ja häntä sekä korvat ovat valppaammat. Luonnollistahan tuo on mutta aina se jaksaa hämmästyttää tuon hihnan toisen pään.

Sunnuntaina oli ihan uskomattoman hieno ilma. Aurinko paistoi ja lumikinokset sulivat ihan silmissä. Kävimme aamulenkillä hiukan uusissa maastoissa ja olin ihan ihmeissäni kun siellä täällä pilkotti lumen alta paljasta maata. Olipa tielle ehtinyt jo muodostua muutama vesilammikkokin. Kevät tekee selvästi tuloaan. Kevään tulosta kertoo kai sekin, että meitsistä lähtee karvaa ihan hurjasti. Hei hei pentukarvalle ja tervetuloa ison pojan kesäturkille. Pikku hiljaa kai paljastuu minkä värinen poika minusta tulee ja miten käy mustan värin jaloissa ja muualla. Mustat karvat jaloissa ovat kyllä niin hienon näköiset että niistä en haluaisi luopua. Enkä mustista korvista tai naamiostani. Lukuisien muiden lempinimien lisäksi meitsiä kutsutaan Bim Mustakorvaksi ja Mustanaamioksi ihan ilmeisistä syistä : )
Sunnuntaina yhdellä ulkoilukerralla treffattiin Jonttu ja Päksy. Meitsille se oli täysi yllätys mutta luulen että Ponnari oli sopinut asian etukäteen. Tytöt olivat menossa Mr.T:n luo ja kovasti yritin seurata mukana, enkä vähiten Päksyn kädessä olleen juustolautasen takia : )