Tuplabonariperjantai

Perjantaina oli varsinainen bounusilta. Lähdin Ponnarin kanssa hakemaan Partaa töistä ja olimme Parran työpaikalla puoli yhdentoista aikaan. Pikainen soitto Parralle aikataulun suhteen ja paljastui, että pikkujoulun viettäjien ruokkimisessa ja keittiön siivoamisessa menisi vielä tunti. No, lähdimme kävelylle kirpeään pakkaseen ja kävimme katsastamassa Myllysillan rauniot, siitä kaarsimme Minskin työpaikan nurkille, kurvasimme takaisin Aurajoen rantaan, menimme teatterisillalta yli ja kävelimme joen toista puolta seuraavalle sillalle ja ylitimme taas joen. Sillat olivat meitsistä tosi mielenkiintoisia paikkoja, silloilta sai kurkkia jokea kun taas rannassa Ponnari piti meitsin ja joen visusti erillään. Ei kuulemma olisi ollut hyvä juttu molskahtaa hyiseen veteen. Tunti meni ihan vilahduksessa kun luin kaupunkilaistyttöjen viestejä, ihmettelin jokeen heijastuvaa valaistusta ja kuuntelin yökerhosta kantautuvaa musiikin jytkettä Kyllä meitsistä on tullut reilussa vuodessa ihan maalaismöllikkä. Auton lähistölle päästyämme bongasin tutun hahmon ja silloin alkoi häntä viuhua! Partahan se siellä oli ja meitsi ei meinannut pysyä nahoissaan. Sitten huomasin että Parran vieressä kulki joku tutun näköinen tyyppi ja sehän olikin meitsin ykköskamu Janetski. Hännän viuhuntanopeus tuplaantui ja Ponnari tuli aika vauhdilla perässäni peililiukkaalla tiellä. Hyörin ja pyörin Parran ja Janetskin jaloissa mutta tohinoidessani ehdin huomaamaan vielä kolmannenkin tutun, Parran duunikaverin Jussin. Melkoinen saalis!