Meinaan lumen osalta! Keskiviikkona taisi koko maata riepotella melkoinen myräkkä eikä täälläkään jääty osattomaksi. Ponnari puki meitsille takin niskaan ja niin sitä mentiin, pelottomasti myräkkään ulkoilemaan. Meitsi oli ihan haltioissaan ja ensimmäiset metrit eteneminen tehtiin pukitellen ja loikkien. Sitten oli vuorossa syöntiosuus ja sitten hankikahlailu. Lumesta pitää ottaa kaikki irti ja kahlata koko lenkki kainaloihin asti ulottuvassa hangessa, niin saa lenkistä parhaat tehot lihasten kasvattamiseen :)
Talvipompasta päätellen kesäisen runsas ja pyyhkeitä saanut ulkomuotonikin on palautunut sporttiseen kuosiinsa, talvitakin vyötä sai nimittäin kiristää viime käytöstä. Taitaa vihdoin olla kotiruuan määrät balanssissa.
Alkumatkan ajan tuuli puhalsi selkäpuolelta ja välillä puuskissa oli niin paljon voimaa, että meitsin takki nousi korviin! Tai ainakin siihen vyöhön asti kaksin kerroin ja Ponnari väitti, että näytin siltä kuin päälläni olisi ollut tyllihame. Ihan sama meitsille miltä näyttää, en antanut moisen pikkuseikan hidastaa vauhtia. Tein hurjia syöksyjä ojaan ja takaisin, kierähdin pari kertaa selälläni tervehtimään lunta ja haukkelin valkoista herkkua tasaisin väliajoin.
Ihan paras ilma ulkoilla. Lisää tätä kiitos! Lumisella kelillä jaksaa jopa seistä muutaman sekunnin paikallaan, juurikin sen hetken etä Ponnarin kamera ennättää sanoa klik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti