Lauantaina lähdimme Ponnarin kanssa Partaa vastaan kävellen ja liftasimme kotimatkan. Reilussa tunnissa olimmekin jo aika matkan naapurikaupungin puolella, pidemmällä kuin koskaan. Töppöjaloissa oli vauhti päällä :)
Jäimme odottelemaan Partaa yhdelle bussipysäkille ja pysäkin taakse oli pysäköity traktori ja traktorin perässä oli sellainen rampillinen lava. Asiaan vihkiytymättömän silmin lava näytti sellaiselta, jossa voi kuljettaa pienempiä koneita mukana. Totta kai minun piti kiivetä ramppia ylös ja keekoilla siellä lavalla katselemassa maisemia :) Minkäs sitä wannabe agilitykoira luonnolleen mahtaa? Ponnari sanoikin että tarvitsen ehkä puujalat joululahjaksi kun viihdyn korkealla :)
Autokyyti kotiin kruunasi iltalenkin, olen kyllä automies henkeen ja vereen.
Sunnuntaina otettiin aamulenkki pitkän kaavan mukaan ja luin uutisia sellaisella hartaudella, että lienee taas juoksuisia tyttöjä meidän nurkilla. Meitsiä ei haitannut yhtään se, että Ponnari hääräsi Furminatorin kanssa pitkän tovin kun on niin uppoutunut nuuskimaan juttuja. Edes hännän harjaaminen ei saanut kuonoani irtoamaan maasta ja se on jo paljon se! Hännän harjaaminen vaan ei ole kivaa. Ei haitannut sekään, että Ponnari tyhjensi pari marja-aroniapensasta, nuuskittavaa löytyi yllin kyllin myös pöpeliköstä. Olisipa aina sunnuntai :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti