Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 21. lokakuuta 2010

Saku Sammakko ja sen pelastajat


Keskiviikkona pyrähdimme iltalenkille koko lauman voimin, jeeee! Tuuliset kelit ovat kyllä hihnan toisen pään kannalta aika haastavia, meitsi saa sellaista pomppuenergiaa puhurista että alta pois, risut ja männynkävyt :)
Ulkoilu sujui leppoisasti vaikka meinasinkin pimeässä astua vahingossa vesilammikkoon. USCH, ei meitsin sokeristä kehrätyt tassut kestä kastumista. Onneksi ehdin viime tipassa hypähtää lammikon yli :) Katsastimme hiukan puiston edistymistä ja sinnehän olikin ilmestynyt jotain lasten renkkumisjuttuja ja hassun näköinen, puöreä keinu. En kuulemma saa leikkiä niissä vaikka ihan kakara olenkin. Pöh!
Rappukäytävään päästyämme hissin vierestä kuului ihmeellistä vikinää ja Parta & Ponnari kuvittelivat, että rappukäytävään oli päässyt hiiri.
Ei siellä hiirtä ollut vaan sammakko! Saku raukka pomppi hädissään seinään vasten ja koitti päästä pakoon tai ulos tai ulos pakoon. Oli kyllä metka ääni ollakseen lähtöisin sammakosta, mahtoikohan se olla niitä Ruotsista tulleita mölysammakoita? Parta oli ihan ritari ja nappasi sammakon käteensä ja kiikutimmekin sakun takaisin ulos. Haistelin otusta hetken ja jäin ihmeissäni katsomaan tyypin pitkiä loikkia. Niistä voisi ottaa mallia ja alkaa treenaamaan...

2 kommenttia:

gala kirjoitti...

oi te olitte ihan sankareita! sakuja pitää suojella, niin minäkin teen eli tavatessamme niitä joudun köyttämään koirut puuhun jotteivat söisi ranskalaista iltapalaa ja sitten saku turvaan jonnekkin ulottumattomiin...

Riikka kirjoitti...

Meille kävi nolosti viime kesänä kun mentiin meren rantaan yöuinnille. Ennen kuin ehdin tajuta yhtään mitään Tito nappasi yhtä sammakkoa niin että taisi käydä huonosti :(