Keskiviikkona kun Ponnari tuli kotiin, lähdimme melkein samalla oven avauksella ulos. Heti ulko-ovella oli jännät paikat kun rappujen yläpäässä oli parkissa iso kuorma-auto ja kun olin auton kohdalla, alkoi auton takaseinä laskeutua meitsiä kohti. Pelottava ilmestys. Autossa oli huonekaluja jollekin naapurille ja roudariukkelit naureskelivat pelästystäni. Ei näin iso koira voi kuulemma pelätä. Pyh ja pah! Käppäilimme Ponnarin kanssa reilun kilometrin treffipaikalle, olimme menossa kävelylle Open kanssa. Matkalla metsässä oli nahkasohva ja sitäkin piti hiukan pelästyä. Mammanpojalla ei ole helppoa. Odotellessamme Opea hypähdin suuren kivenlohkareen päälle tähystämään, olikin aika leuhkaa kun pääni oli Ponnarin päätä ylempänä. Aikamoisen tiikeriloikan kiven päälle pääseminen vaati, kivi oli Ponnaria olkapäähän asti korkea eikä Ponnarikaan ole ihan napataata pituudeltaan. Bongasinkin Open tähystyspaikalta hyvissä ajoin ja aloin vispata häntääni ihan hulluna. Loikkasin ketterästi tervehtimään Opea ja sain Ponnarilta tervehtimisestä arvosanaksi 8-. Ei hullummin.
Käppäilimme metsäisellä pururadalla hölkkääjiä väistellen ja yksi mies meni ohitsemme kai 3 kertaa. Tytöt olivat sitä mieltä että setä oikoo jostain, ei kukaan voi muuten meitä niin montaa kertaa ohittaa. Viimeisen ohituksen jälkeen jäimme stalkkeroimaan hölkkääjää mutta oli tainnut mies juosta jo kotiin. Hyvä lenkki hyvässä seurassa, loppuillan vietinkin leväten. Ihanaa kun ei sada!
1 kommentti:
Kivaa oli, otetaan uusiksi pian!
Lähetä kommentti