Nimittäin sateessa ulkoilu. Sadetakki tai ei, mineen rupee enää.
Tiistaina aamulla tein totaalisen stopin rankkasateessa ulkoiluun enkä suostunut liikkumaan katoksen alta mihinkään. Kuljin ovesta ulos ihan normaalisti mutta kun tajusin, että vettä tulee kuin saavista kaataen, katsoin paremmaksi iskeä lossit pohjaan ja takamuksen maahan. Ponnari koitti saada meitsiä ylös ja liikkeelle mutta ainoa suunta johon liikahdin, oli sisälle päin. Kotona vetäisin aamupalan kitusiini ja painuin sohvalle jatkamaan törkeästi keskeytettyjä unia. Ihan hullun puuhaa sellainen rankkasateessa ulkoilu. Meitsi on niin iso poika jo, että ei sitä nyt koko ajan tarvitse asioita tehdä. Pienempi tihkusade vielä menettelee, mutta silloinkin asiat on parempi tehdä jonkun ison puun alla, sateelta suojassa. Jos on sokerista tehty niin minkäs sille voi? Oli muuten naapureilla naurussa pitelemistä kun Ponnari yritti saada minua sateeseen, ei jäänyt epäselväksi mielipiteeni ilmasta :)
Päivällä oli onneksi hiukan kuivempaa ja suostuin heittämään Parran kanssa pienen lenkin, samoin illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti