Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

torstai 23. syyskuuta 2010

Stalkkerointia tyttöjen kanssa


Keskiviikkona kun Ponnari tuli kotiin, lähdimme melkein samalla oven avauksella ulos. Heti ulko-ovella oli jännät paikat kun rappujen yläpäässä oli parkissa iso kuorma-auto ja kun olin auton kohdalla, alkoi auton takaseinä laskeutua meitsiä kohti. Pelottava ilmestys. Autossa oli huonekaluja jollekin naapurille ja roudariukkelit naureskelivat pelästystäni. Ei näin iso koira voi kuulemma pelätä. Pyh ja pah! Käppäilimme Ponnarin kanssa reilun kilometrin treffipaikalle, olimme menossa kävelylle Open kanssa. Matkalla metsässä oli nahkasohva ja sitäkin piti hiukan pelästyä. Mammanpojalla ei ole helppoa. Odotellessamme Opea hypähdin suuren kivenlohkareen päälle tähystämään, olikin aika leuhkaa kun pääni oli Ponnarin päätä ylempänä. Aikamoisen tiikeriloikan kiven päälle pääseminen vaati, kivi oli Ponnaria olkapäähän asti korkea eikä Ponnarikaan ole ihan napataata pituudeltaan. Bongasinkin Open tähystyspaikalta hyvissä ajoin ja aloin vispata häntääni ihan hulluna. Loikkasin ketterästi tervehtimään Opea ja sain Ponnarilta tervehtimisestä arvosanaksi 8-. Ei hullummin.
Käppäilimme metsäisellä pururadalla hölkkääjiä väistellen ja yksi mies meni ohitsemme kai 3 kertaa. Tytöt olivat sitä mieltä että setä oikoo jostain, ei kukaan voi muuten meitä niin montaa kertaa ohittaa. Viimeisen ohituksen jälkeen jäimme stalkkeroimaan hölkkääjää mutta oli tainnut mies juosta jo kotiin. Hyvä lenkki hyvässä seurassa, loppuillan vietinkin leväten. Ihanaa kun ei sada!

1 kommentti:

Nipo-ope kirjoitti...

Kivaa oli, otetaan uusiksi pian!