Pedikyyrissä

Jouduin ikävän väijytyksen kohteeksi maanantaina. Parta ja Ponnari pyysivät minua seurakseen sohvalle ja sainkin rapsutuksia ja paijausta osakseni. Kunnes Ponnarin paholainen haki kynsisakset ja alkoi klipsiä kynsiäni lyhyemmiksi. Etutassujen kynnet menevät nätisti paikalla maaten mutta takajalkojen kynsissä onkin sitten tekemistä. Pakkohan siinä oli taas hiukan kieppua ja koittaa vääntäytyä sellaiseen asentoon ettei kynsileikkuria pääse käyttämään. Parta torppasi venkoiluni tehokkaasti eikä siinä auttanut kuin tämän ukkelin taipua. Nyt on pedikyyri taas hoidettu!
Naapuritontilla olevan pellon raivaaminen puistoksi jatkuu, johan työmiehet olivatkin muutaman kuukauden lomilla. Kaivureiden ja muiden miesmäisten juttujen seuraaminen on ihan huippuluokan viihdettä, voin istua kyttäyspaikallani hievahtamatta helposti pari tuntia. Onneksi parvekkeella on vesikippo, niin ei tarvitse edes janon yllättäessä käydä sisällä. Se on muuten outo juttu tuo parvekkeen vesi. Vaikka sisällä on aina vettä kupissa ja vesi vaihdetaan monta kertaa päivässä, on parvekkeen pari päivää kupissa seisonut vesi paljon parempaa. Ulkoa sisälle tultaessa hyökkään aina suoraan parvekkeelle juomaan ja jos ovi on kiinni, on tyytyminen raikkaaseen sisäveteen.