El toro

Yksi kaunis päivä kävi ilmi, että olen syntynyt ihan oikean rotuiseksi koiraksi, minun ei esimerkiksi ole ollut tarkoitus olla alun perin vaikka spanieli. Lausehirviöön on syynä bullmastiffight joka suoritettiin kotona, Ponnarin toimiessa matadorina, meitsin härkänä ja keittiöpyyhkeen punaisena vaatteena.
Meitsihän on aika helppo innostaa vallattomaksi huliviliksi ja pyörremyrskymäiseksi menijäksi, riittää että sanoo jonkun sanan sellaisella jännällä, innostuneella äänellä ja vaikka liikauttaa jalkaa. No Ponnarihan teki juurikin noin ja heilautti punaista keittiöpyyhettä enkä voinut vastustaa kiusausta vaan syöksyin pyyhettä kohti kieli suusta roikkuen ja jalat lattialla sutien. Juoksin pyyhkeen läpi, käännyin liukuen ja taas kohti pyyhettä. Tätä toistettiin aika monta kertaa. Hulluimmilla on kuulemma halvimmat huvit ja sanonta pitää kyllä paikkansa.
Muuten härkätaisteluille iso peukku alas, paitsi silloin jos härkä voittaa.
Tiikerienkin hampaita kestävä dinosaurus on saanut muutamana iltana kyytiä kun olen napannut ötökkää hännästä ja pyörinyt kuin kiekonheittäjä. Onneksi ote dinon hännästä pitää, saattaisi ikkuna hajota kun päästäisin irti ja saurus lentäisi päin lasia.
Siinä vauhdikkaimmat jutut, muuten ollaan vaan nautittu syksyisestä metsästä.
Niin ja kuva on törkeästi nyysitty netistä.