Lauantaina olin Ponnarin apumiehenä siivouksessa, tai pikkeminkin ehkä hidasteena. En olisi millään lähtenyt sohvalta vaikka Ponnari ja imuri olivat jo melkein hännässä kiinni. Tuttuun tapaan tepastelin myös runsain määrin tassunjälkiä märkään lattiiaan. That's me :)
Parran tullessa kotiin bongasin tuttujen tyttöjen tuoksuja, Parta oli ollut kahvilla Tytin ja Veeran porukoilla. Ihan epistä, meitsikin ois halunnut. Onneksi illalla oli luvassa yllätys...
Iltasella meitsille tulikin vieras, tai siis tuttu, Satu-mummi. Meitsin kasvattaja oli meidän kulmilla ja tuli katsomaan millaisia temppuja olen oppinut sitten viime näkemän. Ja kaikki kevätjuhlaliikkeethän minä reippaana poikana näytin. Kun tajusin kuka ovesta tuli, ruopaisin liikkeelle niin että lattiaan jäi taas yhdet uudet elämisen jäljet. Niitä meillä riittää, että eletty on. Kiepuin Sadun jaloissa minkä kerkesin ja kun Satu istui, koitin kovasti tunkea syliin. Sain kyllä rapsutuksia melkoisen määrän ja kehujakin aika paljon. Tulihan niitä moitteitakin mutta ei niistä sen enempää, olen kuulemma hiukan pönäkässä kunnossa. Ei auta kuin rehkiä hiukan enemmän noiden isompien risujen kanssa ja syödä kai hiukan vähemmän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti