Perjantaina pääsin ajelulle kun haimme Ponnarin kanssa Parran töistä. Voi ilon ja onnen päivä, aiemmasta autoretkestä olikin jo ainakin 2 viikkoa aikaa. Parran työkaveri Marjo on lueskellut meitsin tekemisistä mutta tämän blogin pääosanesittäjää Marjo ei ollut ikinä tavannut. No, meitsi tapaa mukavia ihmisiä aina mieluusti joten ei muuta kuin energiatasot kohdilleen ja esittäytymään. Riehumiseksihan se meni, esitin kaikki mahdolliset pyörähdykset ja piruetit jotka osaan ja koitin vielä tunkea syliinkin. Niinpä niin, ei ole tervehtiminen täällä vielä hallussa ei.Ajelimme autolla ohi kodin ja kävimme iltakävelyllä ihan uusilla kulmilla. Nuuskimista riitti eikä heti muistunut mieleen sekään, että miten siinä hihnassa kuljetaan. Muistinvirkistyksen jälkeen kävely sujui ilman vetämistä ja muita venkoiluja. Uudet paikat on haastavia noin taluttajan näkökulmasta, meitsillä kun on täysi höyry päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti