Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Pikku-Untoja

Jäimme viettämään viikonloppua kotiin, vaikka alunperin oli tarkoitus lähteä metsästämään valiotittelistä puuttuvaa sertiä. Olen vieläkin reissun jäljiltä Herra Jäykkä Jöpökkä Puujalka ja siksi olemme kotona, emmekä minilomailemassa maatilamajoituksessa Viivin, Bertan ja Mollan kanssa. Harmi, mutta ei puujalkana kannata kehään mennä.
Synttäreiden takia on unohtunut kertoa että olin keskiviikkona autoretkellä Ponnarin ja Nakkilan Isännän kanssa. Ajaa hurautimme katsomaan ihanaa äitiäni, siskopuoltani Saimia, Satua ja pikkumies Eliaa sekä meitsin kolmea jälkeläistä. Pikkuiset olivat ihan syötävän sööttejä! Kolme muskettisoturia nimeltä Bertta, Ulle ja Bulle. Tosin Bullesta taisi tulla Jörö kun poika lähti pohjanmaalle, Parran synnyinkaupunkiin :)
Bulle oli eniten isänsä poika, villi riekkuja jonka suussa pensaaseen kulkeutui Ponnarin puhelin, kamera ja kenkä. Bulle oli ensimmäisenä roikkumassa meitsin poskessa, tosin kaksi muuta musketööriä tulivat reippaina perässä. Ihania ipanoita! Viivi ja Lassikin piipahtivat syömässä hiukan aikaistettua synttärikakkua ja hyvä niin, sillä olin ihan pentujen varjossa mutta Lassilta sain minäkin huomiota :) Miten niin olen tottunut olemaan lellipentuna paikan ainoa koira... Kuvat naperoista ovat mitä ovat, tyypit tulivat tuulispäinä luo kun kamera surahti eikä ollut paljon aikaa tähtäillä. Kuvasta löytyy kolme sukupolvea komeaa ja kaunista koiraa kun Herra Ylikurttula esittelee rintaa röyhistellen kolme ipanaansa ja ihanan äitinsä.

3 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

toivottavasti hra puupökkelö on taas pian kunnossa !!! tuli mieleen että millainen pehmuste teillä oli häkissä matkan aikana ? sen pitäisi olla mahdollisimman paksu ja pehmeä, meillä ainakin se kova alusta lisää "jäykkyyttä".

Rea kirjoitti...

Kovin söpöjä ovat nuo pikku-Untot!!

Meill pikemminki niin ett mahdollisimma vähän alustaa häkissä ja sen vähänki toi potkii pois :)

Unknown kirjoitti...

Keltanokalla oli pelkkä ohut peitto häkin pohjalla ja sekin oli rytyssä yhdessä nurkassa. Ensi kerralla tajutaan ottaa sellainen pehmuste, joka on tarpeeksi paksu ja pysyy paikallaan. Ja onhan se rankkaa maata samassa paikassa monta tuntia putkeen, kotona paikka vaihtuu monta kertaa yössä ja pääsee oikaisemaan itsensä kunnolla pitkäksi. Häkissä ei voi maata jalat pitkänä selällään :(