Lauantaina oli taas ilon ja onnen päivä! Janetski tuli kylään ja sain taas pusuteltua Janetskin ihan pyörryksiin. Kun ovikello soi, Parta komensi minut istumaan. Istuin paikallani häntä maata paukuttaen odottaen lupaa mennä tervehtimään. Kun lupa heltisi, spurttasin loikkien Ponnarin luo ja tajusin saman tien että eihän meitsin tuota tyyppiä pitänyt tervehtiä. Tein käännöksen ilmassa ja vihdoin löysin oikean kohteen. Hetken Janetskin ympärillä pyörittyäni heittäydyin selälleni maahan odottamaan rapsutuksia. Ja tulihan niitä. Janetski on NIIN meitsin kaveri.
Iltapäivällä olin lenkillä Parran ja Ponnarin kanssa ja jotenkin Janetskin treffaamisesta jäi innostus päälle. Olin ihan kuriton ja tempoilin hihnassa puolelta toiselle. Ei puhettakaan että olisin kävellyt nätisti.
Tosin Ponnari on pistänyt merkille, että kovalla tuulella olen aika vallaton ja lauantaina oli kohtalainen myräkkä. Tiedä sitten mistä johtuu tuo vallattomuus tuulisella kelillä, ehkä korvien lepatus villitsee meitsin kokonaisvaltaisesti :)
Sain lauantaina taas Kauppahallista tuliaisiksi luita, toivottavasti siedätyshoito jatkuu yhtä hyvin tuloksin kuin tähänkin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti