Ei sitten jatkunut siedätys ihan niin hyvin.. Sunnuntaina aamulenkillä kaikki oli vielä ookoo mutta Ponnarin lähdettyä jouduin herättämään Parran. Tökin Partaa kuonolla muutaman kerran ja kripsuttelin ees taas makkarissa ja siitähän Parta hokasi että ulos pitäisi päästä. Pieni takapakki ei meitä pelästytä, ennemmin tai myöhemmin siedätys alkaa tuottaa tulosta. Sunnuntaina meillä kävikin Johanna ja olin kuulemma kasvanut viime näkemästä. Johanna on tainnut nähdä meitsin viimeksi yli vuosi sitten :)
Johannan mukana tuli ihmeellinen pyörällinen vekotin jonka päällä oli valkoinen iso laatikko. Laatikko on kuulemma pakastin ja vekotin taas nokkakärry. Näin sitä oppii! Taloon tuli uusi pakastin meitsin kasviksille, Ponnari väittää että meitsin kasviksista tulee maku mehujäihin ja kuulemma selleriltä ja paprikalta maistuva mehujää ei ole kovinkaan hyvää. No, nyt on taas hiukan lisää tilaa pakastella vihannesmokkoa talveksi. 275,58 naulalla eli 125 kilolla kuulemma pärjättäisiin hyvin talvikuukaudet kun vihannesten hinnat ovat kovimmillaan. Ken ja Ponnari saavat tehdä töitä että tuo määrä sosetta on kasassa... Eikä tuo määrä taida mahtua pakastimiinkaan. Arkkupakastinta Ponnari kaipailee mutta sellaisen sijoittaminen vaatisi hiukan järjestämistä keittiössä. No, katsotaan miten asiat lutviutuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti