Matkapäivät 27. ja 28.6.

Maailman Voittajaan lähdettiin aamulla 7.30 koko bussikuorman voimin. Kehissä oli bussista vain meidän jengi, joten saimmekin hyvät kannustusjoukot muista bussilaisista. Hiukan jännitti miten kehien aikataulut menevät, Viivillä kun oli handlattavana Bertta, meitsi ja Molla. Bullmastiffeja oli ilmoitettu 109, nuoria uroksia oli kisassa 10. Bulldoggeja oli Bertan luokassa 16 ja olisikos kokonaismäärä ollut 170 kieppeillä. Kehät alkoivat samaan aikaan joten oli sotasuunnitelman laatimisen aika. Viivi ja Ponnari pyörittelivät hetken asiaa ja lopputulema oli se, että jos Viivi ei ehdi kehään, Ponnari vie meitsin. Mitä sitä harjoittelemaan muualla kuin Maailman Voittajassa :) Viivi antoi Ponnari pikakurssin meitsin esittämiseen ja sitten alkoi jännittäminen Bertan puolesta joka oli meidän jengin ensimmäinen esiintyjä. Pikku B juoksi hienosti, muut lähinnä lyllersivät tuulispäähän verrattuna. Bertta esiintyi mallikkaasti ollen Erittäin hyvä rotunsa edustaja. Pikku B on todella määrätietoisen näköinen juostessaan kehässä, a girl with a mission :) Muutama minuutti sen jälkeen kun Bertta tuli omasta kehästään oli meitsin aika esiintyä. Juoksu oli lauantain tapaan todella jäykkää töpötteyä. Etujalat eivät menneet kovinkaan pitkälle taakse ja askel oli todella lyhyt. Paikkasin kuitenkin töpöttelyä nuolaisemalla tuomarin kättä ja käsisuudelma saikin hymyn tuomarin huulille. Kankean liikkeen takia hämmästys olikin suuri kun sain liilan nauhan hihnaani eli olin ihan ERInomainen. Vielä enemmän yllätys oli se, että olin luokkani 3. paras ukkeli. Ihan käsittämättömän hieno luokkasijoitus! Ponnari oli haljeta ylpeydestä viedessään minua häkkiin lepäämään. Ettei vaan olisi hiukan silmäkulma kostunut siinä kun ilmoitteli tuloksia Parralle, Sadulle ja muille meitsin kannustusjoukoille. Seuraavana oli ihanan siskoni Mollan vuoro. Tuomari oli mäntti ja väitti että MolliMol puree alahuultaan ja antoi siskolle tuomioksi hylätyn. Tuomari on melkoisen tunnettu huulirasisti mutta silti, ihan mäntti tuomio! Meitsin sisko ei ole mikään huulen purija. Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli Viivin ja Pattonin vuoro hurmata tuomari. Patton oli ERInomainen mutta luokkasijoitusta ei tuomarilta enää herunut. Kun kaikki olivat esiintymisensä suorittaneet, pääsimme ulos hiukan asioille ja uutisia lukemaan. Ruokaakin oli tarjolla mutta meitsille ei maistunut, oli liian jännää syömiseen. Lepäilimme häkeissä sillä välin kun tytöt kävivät katsomassa myyntikojujen tarjontaa. Tuliaisiksi tuli Bertalle ja meitsille sellainen kasteltava matto joka pysyy viileänä tosi pitkään. Kolmen aikoihin alkoi armoton kamojen roudaus ja leirin purkaminen. Tavaraa ja koiria oli paljon, mutta onneksi muut bussilaiset auttoivat ja tytöt selvisivät kahdella reissulla. Lähdimme matkaan viiden aikoihin, pysähdyimme kerran pidemmälle ulkoilutauolle ja ajoimme koko yön. Pysähdyimme maanantaina aamulla viiden aikoihin ulkoilemaan ja syömään, sitten ajaa hurautimme enää lyhyen matkan terminaaliin. Terminaalissa hengailimme ulkona siihen asti, että pääsimme laivaan. Laivalla toistui tulomatkan rutiinit, kävelimme Mollan kanssa kauniisti ja heti hytissä tyhjensimme kipollisen vettä. Juomisen jälkeen kaaduimme lattialle ja pian hytin täytti kaksitahtinen kuorsaus. Kun laiva pysähtyi Maarianhaminassa, treffasimme kannella Viivin, Bertan ja Pattonin sekä Hennin villakoiransa Ellin kanssa. Hetken istuskeltuamme paikalle tuli myös tuore Juniori Maailman Voittaja Tiku huoltojoukkonsa Hannan ja Heikin kanssa. Tikulla on kuulkaas hyvä maku miesten suhteen, olin meinaan Tikusta aika kiinnostava ukkeli :) Istuskelimme ulkona ja nautimme kauniista ilmasta ja hyvästä seurasta, ihanan leppoisaa merielämää. Yritin nousta kaidetta vasten katselemaan merelle mutta yläpalkki oli liian korkealla Ylikurtulle ja niinpä tyydyin katselemaan merta kaltereiden välistä. Bertta oli oma tomera itsensä ja koitti hiukan leikkiä, Elli-Melli-Karamelli nukkui penkillä kerällä ja meitsi katseli maisemia penkillä istuen tai päätä kaltereiden välissä lepuuttaen. Tuulen yltyessä lähdimme takaisin sisälle ja otimme päivätorkut. Ponnarikin nukahti meitsin ja Mollan rauhoittavaan kuorsaukseen :)
Hiukan enne kahdeksaa olimme Turussa, melkein siis kotona. Minä lähdin Ponnarin kanssa etsimään Partaa ja siellähän se ukkeli meitä odotteli! Olin melkoisen innoissani nähdessäni Parran pitkästä aikaa ja jotenkin oma autokin oli aika ihana paikka. Odottelin tyytyväisenä autossa kun Parta ja Ponnari roudasivat kamat bussista, en yrittänyt ollenkaan lähteä mukaan. Ponnari kävi sanomassa bussilaisille heipat, Viivi, Bertta, Molla ja melkein kaikki muutkin jatkoivat matkaa vielä Helsinkiin. Reissu oli aika rankka mutta ehdottomasti kiva kokemus. Ensikertalaiseksi suoriuduin kuulemma mallikkaasti, onneksi koko matkan naapurissa oli Pikku B joka kuiskutteli hyviä matkavinkkejä korvaani :) Mukana olleille kiitos seurasta ja avusta, spesiaalit kuitenkin Viiville ja Bertalle. Kokeneessa seurassa on helppo keltanokkienkin matkustaa.
That's the end of that chapter.