Bullmastiffien erikoisnäyttely 26.6.

Aamulla muut lähtivät Maailman Voittajaan 7.30 paitsi meidän jengi. Viivi, Bertta, Patton, Molla, Ponnari ja meitsi lähtivät jo 7.00 reteesti erikoisnäyttelyyn ihan omalla bussilla ja mukana oli 3 kuljettajaa. Oli tilaa matkustaa : ) Erkkarissa oli bulmastiffeja kai jotain 90, mukana Tanskassa asuva siskoni Trouble. Bertta ja Ponnari olivat huoltotiimi ja kannustusjoukot, meillä muilla oli tiukka työpäivä :) Odottelimme bussissa kun Viivi ja Ponnari roudasivat kamat, kokosivat häkit ja pystyttivät teltat. Kun olimme asettuneet taloksi, lähtivät Viivi ja Ponnari etsimään vessaa ja kahvilaa. Tyypit palasivat takaisin ja ja lähellä telttaamme leikki nätti bulldoggi muutaman bullmastiffin kanssa. Viivi ehti juuri ajatella että onpas nätti tyttö kunnes samalla sekunnilla tajusi koiran olevan Bertta. Viivi nappasi leikkivän Bertan syliin ja alkoi tarkastella tilannetta lähemmin ja häkin verkossahan oli pieni Bertan mentävä aukko. Voi olla, että vinkkasin Bertalle teltassa että jos kankaista häkiä jaksaa kynsiä hetken, metalliverkko hajoaa ja aukosta pääsee ulos. Bertta tarttui tuumasta toimeen ja kirmasi vapauteen. Good girl gone bad :)
Meidän porukasta ensimmäisenä esiintymisvuorossa oli meitsi. Nuoria uroksia oli 7 ja kenellekään meistä ei herunut ERInomaista, pelkkää Erittäin Hyvää jakeli setä aurinkolaseissaan. Liekö matkanteko jäykistänyt normaalisti vetreät raajani kun Ponnari huomasi meitsin juoksevan jotenkin oudosti ja saman huomion teki myös Viivi meitsiä juoksuttaessaan. Teimme muutaman testipyrähdyksen Ponnarin kanssa jotta Viivi näki juoksemistani sivusta ja sama lopputulos, etujalkani eivät liikkuneet lainkaan hyvin. Tuloksena kuitenkin Nuorten urosten kolmonen, ei lainkaan huonosti tuolla liikkumisella. Tuomari antoi sanallisen arvostelun kaikille luokan sijoittuneille ja nuorille uroksille tuomari toivoi lisää luustoa. Pitää siis mennä kotiin kasvamaan :) Hassua on se, että tuomarin mielestä takaliikkeissä oli vikaa kun taas Viivin mielestä vika oli edessä. Lihasjumia, matkakankeutta, mitä lie.
Seuraavaksi meiltä kehään meni Patton ja Patton olikin komeasti urosten neljäs. Molla oli Nuorten narttujen kolmas laatuarvostelulla ERInomainen, samoin tietysti Patton. Saimme kaikki kotiin viemisiksi komeat ruusukkeet ja Patton sai myös snapsilasin näyttelyn kaiverruksella. Bertalle olisi pitänyt kyllä myös olla ruusuke, niin nätisti likka jaksoi meidän mukana olla, vaikkei kehään päässytkään. Ilma suosi uroksia, taivas oli pilvinen eikä ollut yhtään kuuma, aurinko alkoi porottaa vasta kun Molla meni kehään. Päivä oli kiva ja bussikyyti takaisin hotellille meni meidän nelijalkaisten osalta melkein kokonaan nukkuessa. Mitä nyt Bertta esitti häkissään keinuhevosta häkin reunaan nojaillen. Hotellilla otimme Mollan kanssa jonotirsat ja kuorsasimme melkein samaan tahtiin. Bertta ja Pattonkin ottivat pienet päiväunet rankan päivän päätteeksi. Illalla hengailin pihanurmella Viivin, Mollan ja Ponnarin kanssa ja jossain kohtaa seuraan liittyi myös villakoira Elli omistajansa kanssa. Olisin halunnut tutustua Elliin hiukan paremmin mutta Elli ei oikein ollut samaa mieltä. Bongasimme hevosten vetämät kärryt ja olimme Mollan kanssa salamana ylhäällä katsomassa moisia isoja kopsuttajia. Minä otin varmuudeksi muutaman askeleen taaksepäin, kun ei noin isoista kavereista oikein tiedä mitä ne meinaavat. Sammuimme Mollan kanssa kuin saunalyhdyt iltapissan jälkeen, huoneesta kuului vain vieno ja vähemmän vieno kuorsaus illan pimetessä. Erkkari takana ja Maailman Voittaja edessä. Toivottavasti liikkuminen on huomenna enemmän Untomaisen vauhdikasta. Herning kuittaa ja kuorsaa.