Captain's log 24.-25.6.

Treffasimme Viivin, Bertan, Mollan ja Pattonilaiset Turun satamassa torstaina hiukan ennen seitsemää. Käyttäydyin hyvin epäuntomaisesti ja tervehdin Pattonilaisia oudon maltillisesti. Hengailimme hetken parkkipaikalla, pakkasimme kamat bussiin ja sitten lähdimmekin asioille Turun Linnan puistoon. Puisto on meitsille entuudestaan tuttu, olen ulkoillut siellä silloin kun olen ollut Ponnarin kanssa töissä. Ponnarilla oli hihnan päässä ihana siskoni Molla, Parta talutti meitsiä ja Viivillä oli hihnoissaan Bertta sekä Patton. Ulkoilun jälkeen päästimme Parran lähtemään kotiin ja jäimme odottelemaan laivaan pääsyä Seaportin terassille. Terassia ympäröi rautainen aita ja yritin päästä oikaisemaan Bertan luo terassille tunkemalla itseäni aidan raosta sisälle. No, enhän minä siitä mahtanut, oli pakko mennä normaalia reittiä : ) Loikoilin rauhassa pöydän alla kunnes ohi meni Chow Chow, tiedättekö sellainen sinikielinen ja pörhöinen kaveri? Pelästyin Chowta ja ponkaisin ylös salamana. Viivillä on onneksi nopeat refleksit ja osa pöydällä olleista laseista pelastui, yksi kuitenkin putosi räsähtäen maahan. Onneksi kukaan ei loukkaantunut lasinsiruissa, Bertta tosin taisi saada hiukan lonkeroa päälleen… Toivottavasti Berttaa ei syytetä dopingista lonkeron hajun takia :)
Laivaan mentäessä kommelluksilta vältyttiin, jonotin mallikkaasti ja seurasin Ponnaria vasemman polven tuntumassa. Kuljimme Viivin perässä ja koitin ottaa mallia kokeneista matkakoirista parhaani mukaan. Ihmisiä oli ihan kamalasti ja välillä ehdimme lepäillä lattialla Pattonin kanssa pyllyt vastakkain, välillä taas koitimme laittaa Bertan kanssa piirileikiksi. Päädyimme yhden miehen kotivideollekin, miekkonen oli seurueen koirista ihan otettu : )
Ensimmäinen tenkkapoo tuli kun laivaan piti mennä sellaista putkea pitkin jonka lattia oli metallia. Molla ei halunnut moiselle alustalle astua ja jouduimme hiukan houkuttelemaan tyttöä. Onneksi meitsiä ei tuollaiset asiat pelota, otin ihan lunkisti ja lopulta Mollakin uskoi että kyllä sellaisellakin materiaalilla voi kävellä.
Hytissä oli ihan ekaksi nestetankkauksen vuoro, oli sen verran jano että joimme Mollan kanssa vuorotellen koko kipollisen vettä. Ponnari pisti Mollan hihnan kiinni pöytään ja meitsin hihnan sänkyyn ja lähti ostamaan itselleen juomista. Meidät piti laittaa kiinni paikkoihin koska olemme Muffinin lapsia ja olemme erikoistuneet ovien avaamiseen paikassa kuin paikassa : ) Ponnarin palattua hetken päästä kävimme yöpuulle, Ponnari sänkyyn, Molla toisen sängyn alle ja meitsi lattialle sänkyjen väliin lähimmäs ovea. Ajattelin että hytin ainoana uroksena oven vahtiminen on meitsin duuni. Molla nukkui yönsä rauhallisesti, samaa ei voi sanoa minusta ja Ponnarista. Ensin läähätin ihan hulluna jännitystä, sitten tulimmekin Långnäsiin ja alkoi melkoinen meteli. Sitten ihmiset lauloivat ja melusivat hyttikäytävässä ja pian jo tulikin hyttiemäntä ilmoittamaan että pian ollaan perillä. Hetken sentään maltoin nukkua ja Ponnari väitti että oli melko ahdistavaa kun olimme molemmat Ponnarin sängyssä. Miten yhteensä 100 kiloa koiraa voi ahdistaa ketään yhden hengen sängyssä?
Aamulla Viivi kävi kylässä ja sitten lähdimme kannelle 9 jossa oli hiekkalaatikko. Hiekkalaatikot ovat yleensä kissojen juttuja mutta kiltisti pissimme Mollan kanssa laatikkoon ja meitsi merkkasi varmuudeksi yhden juhannuksen kunniaksi kaiteeseen kiinnitetyn koivunkin : ) Bertta ja Patton olivat hoitaneet aamujuttunsa jo aiemmin ja mallikkaasti sujui hiekkalaatikon käyttö. Tosin Pattonkin merkkasi koivun miesmäisesti : )
Hengailimme kannella aamuauringosta Tukholmaa katsellen siihen asti, että oli aika jättää laiva ja siirtyä seuraavaan kulkuneuvoon, bussiin. Odottaessamme ulospääsyä yksi juhannustunnelmissa oleva nainen iski silmänsä Berttaan ja halusi synttäripusun. Kun nainen kuuli Bertan nimen, niin ensimmäinen kysymys oli, että onko tämä SE Bertta, josta oli juttu Annassa? Bertta onkin julkkis, tytölle pitää hommata tummat isot aurinkolasit ja meitsi voi Pattonin kanssa hoitaa bodyguardin hommat :)
Bertta on ihan ammattilainen bussimatkailija, samoin Patton. Molla pääsi Pattonin viereiseen häkkiin ja meitsi kiipesi Bertan naapuriksi yläkertaan. Hyvä että meillä vähemmän kokeneilla oli ammattilaiset naapureina. Bussimatka sujui rauhassa, ulkoiltiin aina kun bussi oli pysähtynyt ja muutamalla kerralla pääsin hiukan leikkimään Bertan kanssa. Ruoka ei maistunut bussissa kuin Bertalle, Molla ja Patton söivät ulkona ja meitsi vasta bussissa kun Ponnari syötti jauhelihaa minulle kädestä. Onneksi Viivi lähetti yhden pysähdyksen jälkeen meitsille ja Bertalle leipää edestä. Leipä lähti bussin etupenkiltä käsien kautta meille, tosi näppärä ruokaketju : ) Matkantekoa hidasti muutama moottoritiellä sattunut kolari ja tänne hotellille saavuimme illalla kympin huitteilla. Patton ja Bertta ulkoilivat ensin Viivin kanssa ja sitten ulkoilimme Molla ja minä Viivin ja Ponnarin kanssa. Pääsimme Mollan kanssa hiukan kirmaamaan vapaina ja sepä tekikin hyvää kun koko päivä on maattu. Iltatoimien jälkeen maistuu uni, alkaa viimeöinen vahtiminen väsyttää pientä unikamelia. Ai niin, meitsi tunnetaan bussissa Herra Ylikurttulana, mahtaneeko moni edes tietää että minulla muuta nimeä onkaan… Läähäpetterit kuittaavat ja menevät nukkumaan. Denmark over and out.