Sunnuntaina Parta lähti heti aamutuimaan kalastamaan, toivottavasti saamme tuliaisiksi paljon kuhaa. Niin ja Parran kotiin ennen seuraavaa mökkireissua :)Sain pitkästä aikaa oikean luun, hiukan testimielessä. Luu oli tosi pieni eikä siitä ainakaan vielä ole tullut mitään ikäviä sivuvaikutuksia. Pitää ottaa luihin totuttelu rauhallisesti, aiempien kertojen oksennusrumba ei meinaan ole kiva.
Kävimme samoilemassa metsässä ja maistelin hiukan kuusenkerkkiä. Maussa ei ole vikaa ja kerkät kutittavat hassusti suussa niin, että päätä on pakko hiukan ravistella. Kerkkiä maisteltiin koska Satu sanoi niiden olevan ihan huipputerveellisiä, suorastaan superruokaa. Kerkissä onkin paljon c-vitamiinia joten niitä pitäisi saada pakkaseen talveksi. Tosin kerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, pitää siis mennä jonkun tutun metsään kerkästämään.
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa kaunis ilma ja vietinkin suurimman osan ajasta parvekkeella, nukkuen tai vahtien. Iltasella teimme toisen reissun metsään ja jähmetyin paikalleni kun vajaan viiden metrin päässä meitsistä oli fasaani. Korvat höröllä, häntä pitkänä ja toinen etujalka ylhäällä ihmettelin kirjavaa tipua. Fasaanin lähdettyä omille teilleen huomasin jaloissani oivallisen kepin ja keskityinkin seuraavaksi siihen. Järsiessäni keppiä Ponnari hoiteli irtokarvat pois ja ilokseen totesi karvanlähdön rauhoittuvan. Ei minusta siis tulekaan ihan kaljua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti