No more nappuloita for me

Perjantain teema oli sateessa kastuminen. Ihan sama koska sinne ulos lähti, aina hyökkäsi sade kimppuun. Onneksi kesäsade ei ole kovinkaan kylmää.
Sisällä harjoiteltiin taas paikalla pysymistä ja juuston rauhaan jättämistä. Ponnari ei varmaan uskalla ikinä kokeilla tuota ulkona. Saattaisin kadota paikalta ääntä nopeammin ja juustot mukanani : )
Kävimme metsässä hiukan haistelemassa ja jokunen harjanvetokin siellä taidettiin suorittaa. Vielä en ole karvaton mutta tätä menoa kun jatketaan niin Tanskaan lähtee nahka-Unto : )
Lauantaina Ponnari lähti torille ja muille asioille ja palatessaan toi taas hirmuisen määrän aineksia kasvismokkoon. Ei minulta ainakaan ruoka lopu ihan heti. Nyt kun en syö enää ollenkaan nappuloita, odotan ruokaa kieli pitkänä ja kuola suupielistä valuen. On tämä nykyinen murkina niin paljon parempaa. Lauantaina jouduin Ponnarin kameran eteen ja päätinkin odotella nätisti että yksi sai kuvansa räpsittyä. Mikäs hoppu meitsillä olisi?
Istuin ja nousin seisomaan kun käskettiin, tosin en osaa asetella jalkojani niin hienosti kuin Viivi ne näyttelyissä asettelee : ) Ja kun Ponnarilla ei ole mukana assaria näillä kuvausmatkoilla, pitää tyytyä meitsin itsensä asettelemaan koiraan. Ponnari innostui kuvaaman meitsin lisäksi kukkivia puita kun ne ovat kuulemma niin kauniita. No pöh, enemmän meitsissä olisi kuvattavaa.