Laventelilullan ensimmäinen asukas oli Bullgrin's Hint Of Respect eli Unto, Untamo Unikamelinakin tunnettu brindle bullmastiffiuros, joka oli uskomattoman kekseliäs kultakimpale ja hurmuri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Unton jälkeen tiluksille muutti rokkistara Skotlannin nummilta, Ardhub Lemmy Bee Toogood, kavereiden kesken Lemmy. Laskelmoiva, hurmaava ja älykäs mies jonka punaista rintaa koristi valkoinen L-kirjain. Hoitopoikasena täällä asui Ardhub Glenfiddich eli Angus eli Masa Pallopää. Hurmaava hölmö joka liikkui kuin rasvattu salama.
Nyt täällä huseeraa Bullgrin's Soul Animal eli Otso. Tunnetaan myös nimillä Herra Tiikerihai, Pikku-Piraija tai Piri-Ritari, riippuu päivästä ja kellonajasta mitä nimeä käytetään. Tarkkaavainen, reipas, rasavilli ja hurmaava brindle pakkaus joka on syntynyt bensaa suonissaan.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Itsehillinnän ei niin mestari

Tiistaina meillä kävi pitkästä aikaa hieroja. Olin vetreä eikä minussa ollut jumin jumia, energiaa sitten oli sitäkin enemmän. Kohtuullisen rauhallisesti maltoin maata hierottavana, kerran taisin käydä parvekkeella viilentymässä ja hiukan juomassa. Jos karvaa lähtee normiaskareissa paljon niin voitte kuvitella paljonko karvoja irtosi hieronnassa. Sohvassa oli sellainen kaunis peite päällä tunnin hieromisen jälkeen. Ja hierojakin oli kauniisti karvainen kaulasta polviin asti. Hieronnan jälkeen otin tirsat parvekkeella ja sitten kellon viisarit näyttivätkin jo iltalenkin aikaa. Lähdimme Ponnarin kanssa pellon poikki ja hiekkatielle päästyämme valpastuin. Ihan kuin hiekkatien päässä seisoskelisi tuttuja hahmoja. Kyllä, siellä oli Parta ja Jonttu! Askeleissani alkoi näkyä innostus, samoin koko olemuksessani. Hännän heilutus sai meitsin heilumaan ihan kokonaan ja Ponnari väitti, että sen tunsi hihnassakin. En vetänyt ollenkaan vaan astelin kauniisti Ponnarin polven vieressä ja istuin kauniisti maahan odottamaan lupaa tervehtiä. Jouduinkin istumaan aika kauan, Parta ja Ponnari väittävät että en saa tervehtiä ennen kuin olen rauhallinen. Noh, kymmenisen minuuttia taisin istua kunnes vihdoin sain tervehtiä kaksikko. Ei se esimerkillisesti mennyt mutta ihan jees suoritus. Hengailimme juoruilemassa hetken Jontun talon kulmilla ja lähdimme liikkeelle vasta, kun laumoina inisevät hytynkäiset kävivät ylivoimaisen rasittaviksi. Parta ajoi auton kotipihalle ja sillä välin me Ponnarin kanssa taapersimme samaan paikkaan. Pihalta lähdimme iltalenkille, pitkästä aikaa koko lauman voimin. Poikkesimme pieneen metsikköön jossa Ponnari antoi Furminatorin laulaa ja olen taas muutamaa karvaa köyhempi. Metsässä oleilu ei kestänyt pitkään, ne hyttyset ne hyttyset...
Kotona pistelin kipollisen puuroa, lihaa ja vihannessosetta naamaan ja sitten unille. Koiran elämää :)

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

WAU mikä kärsivällisyys odotella että saa tervehtiä ! meillä tito olisi sännännyt pää kolmantena jalkana kuuloaisti olisi kadonnut tyystin jos oltais lenkillä kohdattu Marko :(
Tulkaapas tänne pohojosen mettiin katsomaan sääskitilannetta :)

Unto kirjoitti...

Nooh, ei se luvan odottelu nyt ihan mallikkaasti suju, muutaman kerran piti yrittää tehdä yllätysryntäys mutta Ponnari ei joustanut asiassa joten odotettava oli.
Ja kiitos mutta ei kiitos, ei me kestettäis teidän sääskimetsässä varmaan edes 10 minuuttia.
Nimin. Kermapyllyt kaupunkilaiset ry