Pääsin taas Ponnaria bussipysäkille vastaan ja tervehtiminen oli, noh, vähintäänkin pomppivaista. Meitsi innostuu nollasta sataan ihan järjettömän nopeasti kun taas innostuksen laantuminen vie tuhottomasti aikaa. Loput kävelystä menikin hiukan niin ja näin. Onnistuin muuten löytämään ihan lenkin viimeisillä metreillä lumikasan ja pakkohan siitä oli haukata suullinen kylmää hyvyyttä. Namskis!
Keskiviikosta ei muuten raportoitavaa, mitäs me laiskiaiset :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti