Torstaina Ponnari kiirehti töistä kotiin ja lähdimme melkein samalla oven avauksella ulos. Ihmettelin hiukan että mikäs hoppu nyt on heti lähteä, mutta en minä vastaan laittanut :)
Kävelimme reilun kilometrin reippaahkosti ennen kuin syy pikaiseen lähtöömme selvisi. Tien poskessa odotteli Ope!
En meinannut pysyä nahoissani ja hyvästä käytöksestä ei näkynyt jälkeäkään. Opelta ei herunut silittelyä ennen kuin istuin, mutta se ei paljon menoani haitannut. Kieriskelin maassa ja koitin hiukan hyppiäkin. Olin ihan vallaton simpanssi!
Ponnari laittoi meitsin kuitenkin jotakuinkin ruotuun ja lähdimme käpsyttelemään. Olin muuten tosi kauniisti Ponnarin polven vieressä suurimman osan lenkistä. Tasaisin väliajoin pääsin lukemaan uutisia ja asioille, muu aika keskityttiin liikkumaan.
Matkalla törmäsimme tosi isoihin vesilammikoihin ja hiukan olisin halunnut pulikoida vedessä, mutta en kuitenkaan rohjennut. Yhdestä tosi kirkasvetisestä ”purosta” join hiukan vettä kun janotti niin pirusti :) Yhdessä lätäkössä oli sorsapari ja huomattuani kvaakattajat olin ihan tärppästikkelinä. Jätin kuitenkin räpyläjalat rauhaan koska Ponnari pyysi. Vastaantulevien koirienkin ohi pääsimme mallikkaasti, kerrassaan hyvä retki!
Parin tunnin lenkin jälkeen maistui kipollinen vettä, iltaruoka ja tirsat.
2 kommenttia:
Hei pupuliini ja hänen laumansa!
Kiitos kivasta kortista, siinä oli jonkun komean ja fiksun koiran kuva ;) Harmi että se mun kulttuurimatkani perruntui ton hiivatin tuhkahattaran takia, mutta ei sitä kannata jäädä murehtimaan. Iloisena kevättä odotellessa...Vi ses XXX
Kuulostaa hyvälle, Untsi alkaa oppimaan käytöstapoja :)
Meillä meni kans yksi ilta metsälenkki ihan pieleen, kun läheiselle pellolle oli laskeutunut kolme joutsenta. Ne kaakattivat siellä, eikä ollu mitään tarkoitusta lähteä minnekkään. Tito joutui sitten olemaan koko lenkin remmissä, en uskaltanu ottaa riskiä että se säntää lintujen luo tukka putkella... tito siinä olisi jäänyt alakynteen :)
Lähetä kommentti