Kauaa en ehtinyt tähystää ennen kuin etupää upposi hankeen ja päädyin olemaan pää takaosaa alempana. Ei järin vakuuttava tai katu-uskottava poseeraus..
Naapurikylässä kävelimme tuntemattomia reittejä ja jossain kohtaa päädyimme jonkun takapihalle. Periksi ei anneta ja eteenpäin sanoi mummo lumessa, nämä sanonnat mielessä pitäen pääsimme vieraalta tontilta taas kävelytielle. Onneksi talon omakin väki oli kulkenut takapihalta, saimme asteltua vanhoja jalanjälkiä emmekä toivottavasti saaneet vahinkoa aikaan. Anteeksi kuitenkin, se oli ihan silkka vahinko ja Ponnarin huonon suunnistuksen syy.Kotona se oli suihkun paikka niin kuin näillä keleillä aina.
Jaiks!
Parran tullessa kotiin sain ihan kenguruhepulin. Hypin ja loikin, lelun kanssa sekä ilman. Tein sellaisia pikkuponien pukkihyppelyitä ja kiepuin kuin hyrrä. Parta oli ihmeissään niin ylitsevuotavan riehakkaasta vastaanotosta. Kerrankos sitä nyt hiukan liikaa innostuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti