Maanantaina tuli vihdoin se joulukuun toinen jättiläisruusuke. On se komia :)
Nyt on plakaattia, pokaalia ja ruusuketta siltä reissulta.
Pitäisi varmaan poseerata Ponnarin mieliksi ruusukkeiden kanssa joku kaunis päivä. Saas katsoa maltanko :)
Lähistön tytön tai tyttöjen juoksut alkavat olla loppumassa, onneksi. Rankaksihan sellainen käy, kun olo on outo monta päivää, eikä oikein tiedä tai tajua, mistä moinen johtuu. Ruokakin on maistunut hiukan paremmin ja ulkona voi jo keskittyä muuhunkin kuin tyttöjen jälkien haisteluun.
Sadetakkikelit jatkuvat, taivaalta sataa koko ajan jotain märkää. Onneksi meitsillä on Elian ja Sadun valitsema maailman hienoimman värinen sadetakki.
Pitäisi varmaan kunnostautua naksutintempuissakin taas, jos vaikka oppisin pyörähtämään sen kokonaisen ympyrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti