Vaihtelu virkistää ja siksi päätin torstaina olla majava.
Parta lähti viemään Ponnaria hoidattamaan ammottavaa haavaansa ja jäin yksin kotiin. Lieneekö syynä uskon menetys sanaan odota Ponnarin sanomana vai mikä, mutta parin tunnin yksinolo sai meitsin leikkimään tehokasta yläjyrsintä keittiön tuolin kanssa. Sain tuolista melkoisen määrän sälpettä aikaan ja tuoli joutui parvekkeelle.
Pientä kosmeettista haittaa ja uudelleen muotoilua meitsin mielestä, Ponnari taas on sitä mieltä että tuoli on pilalla. Ihme nipottaja ;)
Iltapäivällä meille tuli koirahierojaksi kesällä valmistuva tyttö hieromaan meitsiä. Aika villiä oli touhu, en ollut kovinkaan helppo potilas. Yritin koko ajan leikkiä, kiivetä hierojan syliin tai pussata hierojan naamaa melko kokonaisvaltaisesti. Rauhoituin paremmin kun hieronta siirrettiin sohvalle ja olinkin paikallani ainakin vartin. Hommassa tuli muuten kuuma kun veri alkoi kiertää hieronnan edetessä, olin pakotettu hyppäämään pois sohvalta ja vilvoittelemaan aina välillä. Hierojan mukaan ensimmäisellä kerralla on aika yleistä ettei potilas pysy paikallaan, toivottavasti ensi kerralla menee hiukan paremmin :)
Hieronnan jälkeen maistui kyllä uni, vetelin parin tunnin tirsat ihanassa auringonpaisteessa. Kyllä kelpaa olla meitsi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
voi Untsia ;) Se ajatteli että taas lähdet ja jätät sen viikoksi, niin piti osoittaa mieltä :) Toivottavasti ponnarin haavat on saatu "kursittua kokoon" jotta pääset takaisin Untsin valvovan silmän alle :)
Meillä hieronnassa Tito oli alkuun aika rauhaton, mutta pikku hiljaa on alkanut nauttimaan hieronnasta. Tosin sen yhden session aikana nousee sen 50 krt kun tietää että kyljelleen menosta saa namin :) mitä useammin nousee, sitä useammin saa mennä kyljelleen ja sitä useammin saa namin :)
Lähetä kommentti