Parta oli nukkumassa suljetun oven takana ja funtsin että ei se Ponnari kuitenkaan tule kotiin seuraavaan 2 viikkoon ja niinpä järsin pilalle jo toisen keittiön tuolin. Parta heräsi kauniin punaiseen puusälpesotkuun..
Hasua on se, etten askarrellut mitään Parran lähdettyä töihin vaikkei Ponnari ollut vielä palannut reissultaan.
Lauantaina harjoittelimme muutaman kerran kotiin jäämistä niin, että Ponnari lähti ulos ja palasi melkein heti takaisin kotiin. Ehkä luottamus palaa vähitellen kun huomaan, ettei se Ponnari hylkää meitsiä kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Tai sitten kyseessä ei edes ole mikään luottamuspula vaan kyse onkin tuhoamisvimmasta :)
Tässä toinen tuoli, se sai hiukan pahempaa osumaa kuin ensimmäinen.
Lauantaina törmäsimme ulkoillessa fasaaniin, en ollut moista ötökkää ennen nähnytkään. Melko komean värinen kaveri! Nautimme myös kirpakasta 23 asteen pakkasesta ja ah niin raikkaasta merituulesta joka puhalsi 18 metriä sekunnissa. Oli muuten kylmä! Tai siis ei meitsillä mutta Ponnarilla kyllä. Kiipesin lenkillä, tai siis töpsöttelyllä, ainakin 4 metriä korkealle lumivuorelle ja leikin hiukan metsuria. Ettei meitsillä vaan olisi puun puutos kun kaikkea puista pitää järsiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti