lauantai 27. helmikuuta 2010
Lentävä koira ja lumileopardi
Perjantaina näin lenkillä oudon jutun. Pellolla oli mies sellaisen pienen valkoisen koiran kanssa, rodultaan kaveri taisi olla kuvan valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie. Pellolla on lunta meitsiä kaulaan asti eli melkoisesti. Sitten siihen outoon juttuun: Mies koppasi koiran syliinsä ja heitti keskelle hankea parin metrin päähän itsestään. Tämän jälkeen omistaja kutsui koiraansa ja koira lähti tietysti kuuliaisena kutsujaa kohden. Matkaan meni järjetön aika, hanki oli melkoinen vastus niin pienelle ötökälle. Kun koira saavutti isäntänsä, ukkeli toisti temppunsa ja koira lensi taas keskelle hankea. Hetken päästä omistaja sai maistaa omaa lääkettään kun koira ei enää jaksanutkaan rämpiä hangesta pois vaan ukko sai itse kahlata syvässä hangessa hakeakseen koiransa takaisin. Haa haa ja ihan oikein moiselle mäntille.
Leikin lenkillä silppuria kun törmäsimme isoon kasaan männystä joko sahattuja tai katkenneita oksia. Oksat olivat isoja mutta ei muuta kuin pelottomasti kimppuun. Silppuroin puuta ihan kunnioitettavasti, voisin suoritukseni perusteella hyvin päästä johonkinkin jyrsijöille varattuun kerhoon :) Kun lähdin oksien luota, yksi kräki tarttui minuun kiinni ja raahautui perässäni kuin viitta. Olin onnistunut saamaan pääni kahden oksan väliin ja jotenkin pantanikin oli jumissa tuossa oksassa. Heittäydyin selälleni kierimään ja ajattelin että oksa tajuaisi irrottaa otteensa. Mitä hullua, oksa pysytteli menossa mukana ja lopulta oli pakko turvautua hillittömään hyppimiseen ja oksien puremiseen. Onnistuin lopulta jättämään oksan taakseni ja pääsimme jatkamaan matkaa. Aika takertuva kräki, jos minulta kysytään..
Ehdin vielä ennen kotiin menoa vaania lumihangessa yhtä koiraa ulkoiluttajansa kanssa. Näin koiran ja jämähdin paikalleni lumihankeen, eikä minusta näkynyt paljon muuta kuin päälaki ja häntä. Toisen koiran ulkoiluttaja luuli ensin, että Ponnari hengailee hölmönä remmi kädessä ilman koiraa kunnes näki vilauksen meitsistä. Olin kuulemma hiukan pelottavan ja kovasti huvittavan näköinen kun koko naamani oli valkoisen lumimaskin peitossa. Mitäs meitsi, lumileopardi :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihan selvä tiikerimajava. :-) Mulla on kauhea ikävä teitä, tarttis päästä visiitille. Täällä kotona ei saa ollenkaan niin märkiä pusuja.
Tiikerimajava, aika osuva määritelmä :)
Eikä ihme että meitsin pusuja kaipaa, olen Untamo rusinapulla, hurmaava teräspussaaja :)
Lähetä kommentti