Onnea Ponnarille!

Ponnarilla on tänään synttärit, mahtaako Parta tehdä päivänsankarille nakkikakkua? Ehkei kuitenkaan, nakit ovat enemmän meitsin juttu. Annoin Ponnarille lahjan jo torstaina, parempi olla ajoissa. Eilisellä aamulenkillä rymysin lumisessa ojassa ja hyppäsin hurjalla, tiikerimäisellä loikalla kävelytielle. Matkani pysähtyi Ponnarin polven ulkosyrjään sillä seurauksella, että polvi ei oikein kovasti tykkää taittua. Siinä oli meitsin lahja päivänsankarille, kamalasti paljon onnea vaan..
Keskiviikko ja torstai olivat jotenkin villejä päiviä molemmat. Sain keskiviikkona sellaisen viirotuskohtauksen että meillä oli kaapit vinossa, olohuoneen pöytä pari metriä pois paikoiltaan ja fatboy ihan mullin mallin. Juoksin ihan hulluna paikasta toiseen, otin leluja suuhun ja heitin ne ilmaan, törmäsin kaappiin kun arvioni jarrutusmatkasta petti, vedin kylkiluisun tv-tason päätyyn ja loppuhuipennukseksi hyppäsin jättiläismäisen loikan sohvalle, suoraan Ponnarin syliin. Ja koko kohtaus sai alkunsa siitä, että Ponnari aivasti. Ilmeisesti kuvittelin aivastuksen olevan äänimerkki riehumisen aloittamiselle. Se siitä Ponnarin epäilystä että olisin aikuistunut :)
Naksutinjutuissa ollaan edetty kädessä olevan esineen koskemiseen. Koskeminen sujuu, seuraavaksi pitäisi muutaman välivaiheen kautta päästä siihen, että pidän esinettä suussani kunnes saan luvan päästää irti. Esineen ottamista suuhun saadaankin varmaan odottaa hetki. Kaipa sekin lamppu saadaan syttymään kun tarpeeksi harjoitellaan.