Pallokuosinen ärrinmurri

Elämä jatkaa rauhallista kulkuaan.
Perjantaina pääsin taas pidemmälle nuuhkuttelulenkille ja arvatkaas kuka meitä tuli vastaan? No se pannahisen dalmatialainen! Kaveri oli toisella puolella tietä, välissämme oli siis 2 ajokaistaa, ojan pientareet ja kävelytiet mutta silti dalmis sai hirveän hepulin minusta. Pallokuosi ei ilmeisesti pidä raitapaidasta ;)
Loppuosa lenkistä meni rauhallisesti ja olikin jo aika haistella pidemmän kaavan mukaan. Oikaisimme yhden pellon poikki tarkoituksena päästä isomman tien lähelle mutta jouduimme keskelle tiheää ryteikköä. Ponnarin hiuksiin tarttui oksa ja olikin aika amerikantemppu kiskoa hiuksiin takertunutta oksaa irti yhdellä kädellä. Solidaarisuutta osoittaakseni nappasin suuhuni oksan jonka kanssa taistelin sillä aikaa kun Ponnari taisteli oman kräkinsä kanssa. Selviydyimme sentään ihmisten ilmoille ja kävelytielle. Kävelytie oli ihan hyvä vaihtoehto, katuvalojen loisteessa näkee jotenkin paremmin kuin ryteiköissä ja pelloilla. Liftasimme Parran kyytiin ja hyvä niin, Ponnarin yskä alkoi kuulostaa siltä että henki ei kulkenut häävisti.
Lauantaina Ponnari kävi toimittamassa jotain asioita kylillä ja arvatkaas mitä sain tuliaisiksi? No luita! Ponnari haki Turun Kauppahallista minulle sellaisia pituussuunnassa halkaistuja sääriluita, joissa ei ollut ollenkaan lumpioita tai muita sellaisia helposti pureskeltavia osia. Aika siistiä ja maukasta. Onnistunut kokeilu, koska lumpiot ja muut pehmeämmät luut saavat minut ihan kipeäksi mutta sääriluun kanssa so far, so good.