Oops, minä olen kakkapylly

Niinhän siinä sitten kävi että reaktioni luuhun oli aika epämiellyttävä. Parta sai siivota muutamat oksennukset ja kakat lattialta kun olin hiukan kipeä. Tylsää.
Täytyy ottaa luusiedätyskuuri kun Parta ja Ponnari ovat seuraavaksi lomalla.
Eilen oli ohituskurssin yksityistunti ja sain aika paljon kehuja kouluttajalta. Osaan kuulemma hyvin koirien kieltä ja minulla on kova halu käyttäytyä oikein. Ohitustilanteissa pyrin viestittämään toiselle koiralle että meitsi haistelee omiaan, saa mennä ohi. Tätä käytöstä siis vahvistetaan. Olen kuulemma oikea herrasmiehen alku ja kunhan kasvan isoksi, minusta tulee ihan gentlemanni.
Ohittelimme kouluttajaa ja hänen koiraansa vaihtelevissa tilanteissa ja aina vaan lähempää ja lähempää. Suoriuduin tosi hyvin yllättävissäkin tilanteissa, esimerkiksi silloin kun kouluttaja pelmahti eteemme metsästä ihan yllättäen. Opin luopumista tarkoittavan sanankin ( jätä ) tosi nopsasti, ei vaatinut montaa toistoa kun jo tottelin kouluttajankin puheessaan käyttämää luopumissanaa. Eikä se edes ollut tarkoitettu minulle, kouluttaja vaan selvensi Ponnarille jotain asiaa ;)
Kurssi on kyllä tosi hyvä, varsinkin nuo yksityistunnit kun kouluttaja keskittyy vaan minuun. Ja varsinkin Pallopään murinoiden jälkeen on tosi hyvä huomata, ettei kaikki koirat käyttäydy niin huonosti. Tiistaina onkin koko ryhmän tunti, silloin paikalla on ainakin pari Belgianpaimenkoiraa, Isovillakoira ja Chihuahua. Mutta mitä tapahtui sitten? Sen kuulemme ensi kerralla. Kuka muuten tietää minkä lastenohjelman lopussa sanottiin aina noin?