Poronpentu pärisyttää!

Miniporo EI halua tulla ikuistetuksi teipit korvissaan, ilmekin sen jo kertoo!
Keskiviikko sujui kommelluksitta kun minut jätettiin keittiöön ja eteiseen. Kun Ponnari tuli kotiin, istuin kiltisti eteisessä häntä heiluen. Aktivointipallon tyhjensin valon nopeudella (Valon nopeus on noin 300 000 km/s.-URSA-) ja tylsistyttyäni olin levittänyt leluni pitkin poikin lattiaa. Siinäpä kaikki, mitä sain aikaan ollesani yksin. Onneksi Ponnari tulee yleensä jo 2 tunnin kuluttua siitä kun Parta on lähtenyt.
Illalla teimme taas sitä 20 minuutin harjoitusta ja tälläkin kertaa yritin kampata Ponnaria ihan urakalla. Ponnarin pirulainen oli varautunut kampituksiin enkä päässyt siis yllättämään. Pöh!
Ohjelmaan kuului myös näyttelytreenin alkeita jotka Satu opetti maanantaina. Pyllyni vaan meinaa väkisinkin mennä maahan vaikka pitäisi seistä. Sitä kai kutsutaan painovoimaksi?
Olen aika sitkeä kaveri (niin sanoi Satukin, se ei siis ole vain Parran ja Ponnarin keksimä juttu)enkä mikään luovuttaja, eli töitä on luvassa näyttelyitä ajatellen :)
Heippa huomiseen!